Yllättävän jännää, vaikka ei kovin jännää ollutkaan, ajattelin kun lopetin ensimmäisen pelisessioni vuoden kestävässä pokeriprojektissani (ks. välilehti "Taustaa").
Ensimmäisestä pelipäivästäni teki haasteellisen itse peliympäristö. Olen nimittäin noin kuukauden mittaisella työmatkalla Intiassa, jossa netti ei ole erityisen vakaa eikä nopeakaan. Sen lisäksi olemme perheeni kanssa juuri nyt puolessa välissä siirtymää Intian itärannikolta länsirannikolle, joten tohinaa riittää.
En kuitenkaan halunnut siirtää pelaamiseni aloittamista tuonnemmaksi, joten laitoin hotellihuoneemme verhot kiinni ja sulkeuduin aamupäiväksi ilmastoituun luolaan. Loggauduin PokerStarsin sivuille kolmeksi tunniksi. Vaimo ja tytär menivät siksi aikaa hotellin uima-altaalle, ja pelasinkin heidän paluuseen saakka - tai itse asiassa vartin pitempäänkin, mutta keskittyminen neljävuotiaan tyttären juttuihin pokerin ohella osoittautui liian vaikeaksi.
Pelisaitti oli minulle päällisin puolin tuttu, koska olin tehnyt itselleni pelaajaprofiilin jo syksyllä, mutta huomasin heti, että olin vielä aika kömpelö käyttämään saittia. En kyllä jaksanutkaan sivuston koukeroihin tutustua, vaan halusin heti pelaamaan. Joskin ensimmäinen varttitunti saitilla meni sopivan kuvan löytämiseen pelaajaprofiiliani varten.
Otin kannettavallani itsestäni varjostetun kuvan, josta korkeintaan lähimmät tutut minut tunnistavat. Käyttäjänimekseni tuli Dr. Yulma (vrt. Dr. No tai Dr. Evil).
Elämäni ensimmäiset nettipokerikierrokset oikealla rahalla tuntuivat juhlallisen jännittäviltä, vaikka pelasin käytännössä penneillä. Pelasin kahdessa pöydässä. Ensimmäisessä pöydässä pelasin ilman mitään kummempia strategioita 0,02 / 0,04 USD blindeilla 10 pelaajan porukassa. Hävisin sisäänostoni verran eli 0,80 dollaria noin puolessa tunnissa.
En uskaltanut vielä pelata no limitiä, joten tyydyin fixed limitiin, että potit pysyisivät mahdollisimman pieninä. Peli oli aika hidasta enkä siksi jaksanut "grindailla", vaan kokeilin aika paljon tuuriani. Ajattelin, että täytyy aika pian varmaan siirtyä pelaamaan lukuisia pöytiä yhtä aikaa - tai vaikkapa heads uppia ja varsinkin no limitiä - että pelistä saisi jännempää.
Jossain välissä hotellin kerrossiivooja kävi laittamassa huoneemme kuntoon, mikä oli yllättävän häiritsevää, vaikka mies ei minua suoraan häirinnytkään. Pidin pienen tauon ja siirryin sitten saman suuruiseen, mutta vähän nopeampaan pöytään, johon menin dollarilla mukaan. Se oli jo jännempää, koska pelissä tapahtui enemmän ja mukana oli vähemmän porukkaa (2-6 pelaajaa). En tosin paljon ennättänyt miettiä taktiikoita. Lopetin, kun perheeni palaili uima-altaalta, jolloin sisäänostoni oli huvennut 0,7 dollariin.
Vaikka pelisessio ei mikään tajuntaa räjäyttävä kokemus ollutkaan, ajattelin pelit lopetettuani, että olisin helposti voinut pelata toiset kolme tuntia lisää. Siis pelaaminen oli yllättävän jännää. Lyhyehkön ja kevyen alun jälkeen huomaan odottavani innolla tulevia pelejä, pokerin eri muotoja - ja varsinkin panosten nostamista.
Ensimmäisestä pelipäivästäni teki haasteellisen itse peliympäristö. Olen nimittäin noin kuukauden mittaisella työmatkalla Intiassa, jossa netti ei ole erityisen vakaa eikä nopeakaan. Sen lisäksi olemme perheeni kanssa juuri nyt puolessa välissä siirtymää Intian itärannikolta länsirannikolle, joten tohinaa riittää.
En kuitenkaan halunnut siirtää pelaamiseni aloittamista tuonnemmaksi, joten laitoin hotellihuoneemme verhot kiinni ja sulkeuduin aamupäiväksi ilmastoituun luolaan. Loggauduin PokerStarsin sivuille kolmeksi tunniksi. Vaimo ja tytär menivät siksi aikaa hotellin uima-altaalle, ja pelasinkin heidän paluuseen saakka - tai itse asiassa vartin pitempäänkin, mutta keskittyminen neljävuotiaan tyttären juttuihin pokerin ohella osoittautui liian vaikeaksi.
Pelisaitti oli minulle päällisin puolin tuttu, koska olin tehnyt itselleni pelaajaprofiilin jo syksyllä, mutta huomasin heti, että olin vielä aika kömpelö käyttämään saittia. En kyllä jaksanutkaan sivuston koukeroihin tutustua, vaan halusin heti pelaamaan. Joskin ensimmäinen varttitunti saitilla meni sopivan kuvan löytämiseen pelaajaprofiiliani varten.
Otin kannettavallani itsestäni varjostetun kuvan, josta korkeintaan lähimmät tutut minut tunnistavat. Käyttäjänimekseni tuli Dr. Yulma (vrt. Dr. No tai Dr. Evil).
Elämäni ensimmäiset nettipokerikierrokset oikealla rahalla tuntuivat juhlallisen jännittäviltä, vaikka pelasin käytännössä penneillä. Pelasin kahdessa pöydässä. Ensimmäisessä pöydässä pelasin ilman mitään kummempia strategioita 0,02 / 0,04 USD blindeilla 10 pelaajan porukassa. Hävisin sisäänostoni verran eli 0,80 dollaria noin puolessa tunnissa.
En uskaltanut vielä pelata no limitiä, joten tyydyin fixed limitiin, että potit pysyisivät mahdollisimman pieninä. Peli oli aika hidasta enkä siksi jaksanut "grindailla", vaan kokeilin aika paljon tuuriani. Ajattelin, että täytyy aika pian varmaan siirtyä pelaamaan lukuisia pöytiä yhtä aikaa - tai vaikkapa heads uppia ja varsinkin no limitiä - että pelistä saisi jännempää.
Jossain välissä hotellin kerrossiivooja kävi laittamassa huoneemme kuntoon, mikä oli yllättävän häiritsevää, vaikka mies ei minua suoraan häirinnytkään. Pidin pienen tauon ja siirryin sitten saman suuruiseen, mutta vähän nopeampaan pöytään, johon menin dollarilla mukaan. Se oli jo jännempää, koska pelissä tapahtui enemmän ja mukana oli vähemmän porukkaa (2-6 pelaajaa). En tosin paljon ennättänyt miettiä taktiikoita. Lopetin, kun perheeni palaili uima-altaalta, jolloin sisäänostoni oli huvennut 0,7 dollariin.
Vaikka pelisessio ei mikään tajuntaa räjäyttävä kokemus ollutkaan, ajattelin pelit lopetettuani, että olisin helposti voinut pelata toiset kolme tuntia lisää. Siis pelaaminen oli yllättävän jännää. Lyhyehkön ja kevyen alun jälkeen huomaan odottavani innolla tulevia pelejä, pokerin eri muotoja - ja varsinkin panosten nostamista.
Lue myös seuraava postaukseni: Tammikuu: tyylin ja jännityksen löytämistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti