“PROF KALMA”
ESITTÄYTYY
Aloitin pokerihelmikuun lataamalla Full Tilt Pokerin peliohjelmiston. FTP nimittäin mainosti PokerStarsilla
talletusbonustaan: jos aukaisee pelitilin FTP:lla ja tallettaa X euroa, saa X
euroa bonusta. Bonus tosin “vapautuu” osissa peliaktiivisuuden mukaan ja
PokerStarsin tilikin piti jotenkin linkittää FTP:n tiliin. En vaivannut
muotoseikoilla päätäni, vaan asensin ohjelman, linkityin ja tallensin 100 dollaria.
Perustin pelitilin nimellä Prof Kalma ja valitsin laajasta
kuvavalikoimasta gekkoliskon kuvaamaan pelaajapersoonaani. Ehkä avatarin valintaan vaikutti alitajuinen
toiveajattelu. Gekothan ovat trooppisen ilmanalan liskoja, jotka yleensä vain
kyttäilevät seinillä ja odottavat, että “paisti” tulee tarpeeksi lähelle napattavaksi.
Alkuun FTP:n käyttöliittymä tuntui sekavalta ja ajattelin,
että pelaan mieluummin PokerStarsilla, mutta muutama voittoisa pelisessio sai
kuin saikin pelipaikan tuntumaan sympaattiselta. Pelasin silti helmikuussa enemmän PokerStasilla. Tähän vaikutti mm. se, että PokerStarsilla on myös
iPad-applikaatio, jota on selkeä ja kätevä käyttää - niin kuin tablettikoneita ylipäätäänkin. Tosin usealla pöydällä
pelatessa iPadillä on hiukan hankala navigoida pöytien välillä.
RAHAN MENOA EI VOI ESTÄÄ
Tammikuun postauksessa kerroin, että ensimmäisen
pokerikuukauteni saldo ei ollut mairitteleva. Tappiota tuli reilut 40 euroa. Harmitti, koska en osannutkaan tuosta vain pelata pokeria voitokkaasti. Kuukauden loppua kohden pelini tosin alkoi parantua. Toivoin helmikuun tuovan minulle lisää kokemusta, rutiinia ja – tietenkin –
voittoja. Jatkoin mikropelien pelaamista, että tulisin sinuiksi pelin kanssa, ja
ehkä olen jonkin verran tullutkin. Rahalliset ilot ovat tosin toisenkin
pelikuukauden jälkeen jääneet vähäisiksi. Miinusta tässä kuussa tuli noin
kahdeksan euroa. Mutta kehitystä sekin.
Olen siis kahdessa kuukaudessa hävinnyt melkein 50 euroa ja
pelannut yhteensä noin 35 tuntia
pokeria. Pelaamisen hinnaksi on siis tullut keskimäärin 1,40 euroa/h. Millainen
summa se oikein on viihteestä? Mietitäänpä muita arkisia ja maksullisia
viihteen lajeja: elokuvia, lukemista ja muuta pelaamista. Karkeasti arvioiden
näiden viihdykkeiden tuntitaksat ovat tätä luokkaa:
Elokuva (2 h), elokuvateatterissa 10 e =
5 euroa/h
Flipperi (onko niitä edes enää olemassa?) 1 e/peli = 4 euroa/h
Elokuva (2 h), vuokraamossa 6 e = 3 e/h
Sotapeli
(läpipelaaminen 10 h) 25 e =
2,50 euroa/h
Romaani (300 sivua,
15 h) 30 e = 2 euroa/h
Aikakauslehti 5
e/irtonumero (lukemista 2,5 h) = 2 euroa/h
Nettipokeri á la Jukka Jouhki =
1,40 euroa/h
Sanomalehti (tunti per aamu) 30e/kk = 1 e/h
iPad-peli, pieni ja koukuttava (kyllästyminen > 50 h)
2,50 e = 0,05 euroa/h
Tässä listassa pokerinpelaamiseni sijoittuu ihan
kohtuulliselle kustannustasolle, joskin se on useammin toistuvaa kuin
vaikkapa elokuvankatsominen, joten se voi ahkeralla kuluttajalla tulla suht
kalliiksi. Elokuvia voi tietenkin katsoa käytännössä ilmaiseksi
televisiosta, romaaneja voi lainata kirjastosta ja sanomalehtiäkin voi lukea
useassa paikassa ilmaiseksi. Monet tietokonepelitkin ovat ilmaisia tai niitä
voi pelata eri tavoin uudestaan ja näin lisätä niiden peliaikaa. Toisaalta
voihan pokeriakin pelata ilmaiseksi netissä tai kavereiden kanssa livenä. Itselleni se
ei kuitenkaan enää ole vaihtoehto, nyt kun rahan makuun on päästy.
PÖTYÄ PÖYDISSÄ
Viime postauksessani kerroin, että miellyin monipöytäpelaamiseen,
koska yhdellä pöydällä "grindaaminen" tuntui aika tylsältä. Helmikuussa jatkoin aluksi samaa rataa, joskin aloitin pelisession usein pelkästään yhdellä pöydällä.
Meno kuitenkin alkoi tuntua usein liian hitaalta, joten aukaisin pian yhden tai
useamman ekstrapöydän. Aina se ei johtanut positiivisiin lopputuloksiin.
Esimerkiksi eräänä iltana, kun muu perhe oli mennyt
nukkumaan (joskin tytär vielä höpötteli itsekseen sängyssään), menin pelaamaan
pikkupöytään PokerStarsilla, mutta jännityksen vuoksi avasin kolme pöytää lisää.
Huomasin, että neljää pöytää pelatessa täytyy olla tosi tarkkana ja keskittyä. Minä en tosin osannut. Tytärkin tuli muutaman kerran sängystään pois, ja minun piti pelin ohella kommennella häntä takaisin nukkumaan. Stressaavan pöytäruljanssini
keskeltä annetut käskyt tulivat vähän tavallista tiukemmalla äänensävyllä. Kohta menin yhdessä pöydässä
nollille ja pian toisessakin. Ajattelin, että täytyy alkaa
pelata "ryysyt tai rikkaus" –taktiikalla ja alkaa mennä kahdessa jäljelle jääneessä pöydässä all in aina kun vain
mahdollista. Oli jo aika myöhäkin, joten en jaksanut turhia miettiä.
Kolmaskin pöytä meni nollille, ja kohta viimeinenkin. Pelisessiossa meni puoli
tuntia ja neljä dollaria. Oli aika tyhmä olo.
Toisena päivänä valitsin neljä pöytää iPadillä. Olin
flunssaisen tyttären kanssa kotona. Tytär katseli Dinojunaa telkkarista, joten
arvelin minulla olevan n. 20 minuuttia peliakaa. Olin alkuun aika mukavasti
voitolla (yht. 4 dollarin sisäänostosumma oli kasvanut 5 dollariin), kunnes
yhdessä pöydässä ajattelin viimeinkin katsoa bluffaileeko eräs aggressiivinen
pelikaveri vai ei. Menin vähän huonoilla korteilla all in ja huomasin, että kaveri ei bluffannutkaan. Minulta hävisi pelirahat yhdestä
pöydästä, joten päätin lopetella pelit myös muissakin pöydissä. Hävisin yhteensä kaksi dollaria.
Eräänä iltana istuskelin vaimoni kanssa kotisohvalla. Vaimo
puuhasteli läppärillään jotain, joten sanoin hänelle, että pelaan 10 minuuttia
pokeria. Kymmenen minuuttia venyi tunniksi. Pelasin tällä kertaa “vain” kahta
pöytää, joten pystyin vähän juttelemaankin rouvani kanssa. Yhdessä pöydässä
olin voittoisa, mutta loppua kohti toisessa alkoi mennä huonosti. Päätin, että
pelaan pöydän nollille, joten aloin taas mennä all in. Menin parikin kertaa, mutta olin joko onnekas tai sitten vastustajani vain foldasivat. Pääsinkin yllättäen voitolle tässäkin
pöydässä. Tuloksena oli 3,38 USD (sisäänosto 2 x 1 USD) eli varmaan paras ilta siihen
mennessä. Aloin ajatella, että ehkä kuitenkin on parempi pelata yhdellä tai
korkeintaan kahdella pöydällä.
Helmikuun loppupuolella pelasinkin lähinnä vain yhtä pöytää.
Osasyynä siihen oli se, että yksinkertaisesti pelkäsin rahojeni puolesta. Mikropeleissäkin häviäminen voi kirpaista. En myöskään enää oikein
tykännyt monipöytäpelin intensiivisyydestä. Monipöytäpeli kyllä toimii, jos pelaa
vaikka vartin, mutta jos pelaa tosi skarppina tunninkin, on olo aika levoton sen jälkeen. Yhden pöydän
pokerin myötä olen myös siirtynyt yhä enemmän multitaskingiin muun ympäristöni kanssa: vähän pokeria
iPadillä tai läppärillä, hieman telkkaria siviusilmällä, vähän jutustelua
perheen kanssa ja ehkä muutama Facebook-päivitys siinä sivussa. Pokerikuoreni pysyy sopivasti raollaan ulkomaailmalle. Ja jos malttaa
harjoittaa monotaskingiä ja keskittyä ainoastaan pokeriin yhdellä pöydällä, voi olla, että
ennättää miettiä vähän pelitaktiikkaakin ja tarkkailla vastustajiaan.
POKERI ALKAA NIVOUTUA
ARKEEN
Pokerin on nyt selvästi osa vapaa-aikaani – joskus
työaikaakin. Pelailen puoli tuntia tai tunnin melkein joka ilta. Ihmettelen
tosin vieläkin, kuinka voin suhtautua pokerirahaan niin tunteikkaasti. Kuinka
ihmeessä voin riemastua, jos voitan dollarin? Miksi se, että kaveri voittaa
tuurilla minulta 20 senttiä, herättää ärtymystä? Selvästikin pokeriraha on
aivan muuta kuin arkinen raha. Se on pistemittari tai vahvuusluku niin kuin
shakissa. Sillä on suuri symbolinen merkitys. Sinänsä on mukavaa, että jännitystä saa elämään senteilläkin,
mutta toisinaan mietin omasta pelaamisestani ja rahan merkityksestä, että onhan
se omituista kohkaamista. Juonhan joka
päivä kahviakin töissä ja maksan siitä euron. Miksi en siitä vouhota? Ehkä
vouhottaisinkin, jos kahvin toisinaan saisi ilmaiseksi, mutta toisinaan siitä joutuisi
maksamaan vitosen, riippuen säkästä ja siitä kuinka olen onnistunut asiani myyjälle
esittämään.
Rouvakin on hyväksynyt pokerin uudeksi perheenjäseneksi alusta asti,
ilman mitään suuria tunteita. Kysyin pari viikkoa sitten vaimoltani, mitä mieltä hän on
pelaamisestani nykyään. Hän sanoi, että eipä oikein mitään. Se ei ärsytä eikä
innosta. Kysyin häneltä, että pelottaako ollenkaan, että häviän hulluna.
Hän sanoi: “Ei noilla panoksilla.” Kysyin sitten, että toivooko hän ollenkaan,
että voitan hulluna. “Ei noilla panoksilla”, hän vastasi uudestaan. Tosiaankin,
näillä panoksilla pokeri on harmiton harrastus. Ehkä haluaisinkin hieman enemmän vaaran tunnetta mukaan. Se onnistunee ainoastaan panoksia korottamalla.
En ole oikein vielä kehittänyt mitään erityistä
pelitaktiikka – tai en ainakaan sellaista itsestäni tunnista. Pelaan aika
varovaisesti ja välttelen pöytiä, joissa on kokeneita pelaajia. Olen myös
huomannut sen, että minun täytyy lopettaa pelisessio yleensä niin, että yksi kolmesta
kriteeristä toteutuu:
- menen all in (jos stäkki on vähissä) että pelisessio kokee jännän lopun,
- saavutan seuraavan tasarahasumman alas- tai ylöspäin tai
- olen pelannut tasan puoli tuntia, kolme varttia tai tunnin.
Eräs avaininformanttini, puoliammattilainen pokerinpelaaja,
antoi minulle muutaman pokeriin liittyvän kirjan lainaan. Yksi on
elämänkerrallinen teos Doyle Brunsonista, pokerin elävästä legendasta. Toinen
on suosikkipelaajani, Daniel Negreanun, kirjoittama teos Texas Hold’emin
perustaktiikoista. Sen itse asiassa sain jopa luettuakin, ainakin päällisin
puolin. Kolmas kirja on David Sklanskyn teoreettisempi opus pokerista. Yritän lukea loput kaksi kirjaa kevään mittaan.
Paras ohje tälle kuukaudelle tuli kuitenkin itse kirjojen lainaajalta. Hän neuvoi minua rakentamaan vahvan peli-imagon mm. korottamalla heti käsikorteilla ja sen jälkeen uudestaan flopin jälkeen, jolloin moni pelaaja saattaa pelästyä ja foldata. Samainen kaveri myös ohjeisti pelaamaan maksimistäkillä. Kun ostaa itsensä sisään pöytään mahd. suurella summalla, on varaa tehdä aggressiivisiakin liikkeitä eikä “scary money” –syndrooma (huonoa peliä, koska pelkää matalan stäkkinsä puolesta) iske aivan heti.
Paras ohje tälle kuukaudelle tuli kuitenkin itse kirjojen lainaajalta. Hän neuvoi minua rakentamaan vahvan peli-imagon mm. korottamalla heti käsikorteilla ja sen jälkeen uudestaan flopin jälkeen, jolloin moni pelaaja saattaa pelästyä ja foldata. Samainen kaveri myös ohjeisti pelaamaan maksimistäkillä. Kun ostaa itsensä sisään pöytään mahd. suurella summalla, on varaa tehdä aggressiivisiakin liikkeitä eikä “scary money” –syndrooma (huonoa peliä, koska pelkää matalan stäkkinsä puolesta) iske aivan heti.
MILTÄ POKERI NYT TUNTUU?
Pokeri on vieläkin mielenkiintoinen peli ja uskon, että se
tulee mielenkiintoisammaksi maaliskuussa, koska on aika tehdä muutoksia. Olen jo mielestäni pelannut
tarpeeksi mikrotason käteispelejä. Varmasti pelaan niitä jatkossakin, mutta
maaliskuussa ajattelin kokeilla jotain seuraavista: isompia käteispelipöytiä, turnauksia, sit & go -pelejä, Omahaa, heads-upia
tai rush pokeria. En tosin ole ollenkaan varma, mitä muutos tekee pelitililleni. Minulla on vielä paljon opeteltavaa, että osaan pelata plussan puolella.
Mutta miksi minusta pokeri on mukavaa? Ensinnäkin, se on
minun työtäni. Minä tutkin sitä. On mukavaa, että voin läiskiä korttia kotona
ja joskus töissäkin ja sanoa, että se on minun työtäni. Olen
pokeriammattilainen vähän tavanomaisesta poikkeavassa mielessä, mikä tosin saattaa vääristää pokerikokemustani. Jos on "pakko" pelata pokeria säännöllisesti ja pitää tutkimuksellinen ote mukanaan, ei kokemus ole samanlainen kuin keskiverrolla pokerinpelaajalla. Tosin on myönnettävä, että hyvin usein tutkijan roolini unohtuu taka-alalle - varsinkin kun käteen jaetaan ässäpari.
Ja tietenkin pokeri on mukavaa myös siitä syystä, että siinä voi huijata, vaania, riskeerata, suunnitella strategiaa ja kokeilla tuuria sekä jännittää häviämistä ja voittamista. Ja taustalla häämöttää toive rahasta.
Ja tietenkin pokeri on mukavaa myös siitä syystä, että siinä voi huijata, vaania, riskeerata, suunnitella strategiaa ja kokeilla tuuria sekä jännittää häviämistä ja voittamista. Ja taustalla häämöttää toive rahasta.
Tekstissä mainitut kirjat
Brunson, Doyle 2010. Pokerin
kummisetä. Doyle Brunson. Like Kustannus Oy, Helsinki.
Negreanu, Daniel 2007. Hold’em-pokeri.
Voittamisen taito. Readme.fi, Helsinki.
Sklansky, David 2007. The
Theory of Poker. A Professional Poker Player Teaches You How to Think Like One.
Two Plus Two Publishing, Henderson (NV).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti