sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Maaliskuu: sittareita ja Zoomia


SIT & GO: ALKU AINA JOUHEVAA, LOPUSSA BAD BEAT SEISOO
Jiii-haaaa! Tämä kuukausi olkoon sittareiden kuukausi!

Maaliskuun ensimmäisen päivän ensimmäinen pokeripeli, yhdeksän pelaajaan sittari, kirvoitti minulta yllä olevan juhlavan kommentin kenttäpäiväkirjaan. Voitin elämäni ensimmäisen oikealla rahalla pelatun sittarin. Sisäänosto turnaukseen oli 3,5 $. Tavoitteeni oli päästä kolmen parhaan joukkoon, jolloin saisin edes jonkinlaisen palkinnon. Heti sittarin alussa tiputin neljän tähden pelaajan (pelioperaattorit jakavat tähtiä ahkerille pelaajilleen) menemällä all in. Siitä sai erillisen knockout -palkkion. Pikku hiljaa muitakin pelaajian alkoi tippua - ja minä olin ihmeekseni yhä kärkikahinoissa. Lopulta jäljellä oli vain minä, kanadalainen ja venäläinen. Pudotin kanadalaisen all inillä ja venäläisellekin jäi enää hyvin pieni stäkki verrattuna minun korkeaan torniin. Tunnin kuluttua pelin alkamisesta kirjoitin kenttäpäiväkirjaani:

[Lopuksi] oli helppo kippailla ja odotella sopivaa all iniä. Ja sitten mentiin all in. Luulin hävinneeni, mutta viestiksi tuli, että olen voittanut. En edes tajua mitä sain, kun en voinut enää tarkistaa kättäni. Mutta voitinpahan vain! Voi sitä riemua! […] Voitin siis 11,53 $ ja pari knock out -bountyä (2,5 $) päälle.

Innoissani sittarivoitosta pelasin samana päivänä vielä toisenkin turnauksen – ja yllättäen voitin senkin. Tämä oli muutoin samanlainen sittari, mutta hypernopeaa lajia ja ilman knock out -pudotuspalkkioita. Blindit nousivat mielestäni aivan liian nopeasti ja koko turnaus olikin ohi n. 20 minuutissa. Tulin hermostuneesta tiladtani huolimatta ykköseksi ja sain 14,91 $.

Myöhemmin samalla viikolla menin työpäivän lopuksi pelaamaan sittaria kirjastoon. Olin aika jännittynyt, varsinkin kun mukana oli kolme tähtipelaajaa (kahden, neljän ja viiden tähden pelaajat). Pelintarjoajan myöntämät tähdet eivät välttämättä kerro muusta kuin kokemuksesta, mutta todennäköisesti jotain myös pelitaidostakin. En ollut uskoa tuuriani, kun pärjäsin näille konkereille:

Kovaa sakkia. Minä voitin! 11,53 $. Voi tsiisus että olen innoissani! Aluksi ajattelin, että en mitenkään pääse kolmen parhaan joukkoon. Jossain vaiheessa se alkoi kuitenkin vaikuttaa mahdolliselta. Lopulta meitä oli vain kolme ja ajattelin, että voiton puolella ollaan. Ihme kyllä, voitin koko hoidon.

Viikon sisällä pelasin vielä kolme sittaria ja tulin toiseksi, kolmanneksi ja seitsemänneksi. Sitten päätin jo nostaa sisäänostosummaa. Menin 7 $ sisäänmaksun vaativaan turnaukseen ja tulin kakkoseksi. Nettovoittoa tuli kymmenisen dollaria, mutta kokemani jännitys vastasi miljoonapottia:

Kylläpä jännitti! Kädetkin hikosivat. Huh huh, vieläkin hirvittää.

Pelasin vielä toisen kerran 7 $ maksavaa sittaria, mutta taitoni tai tuurini olikin jo lopussa. Kahdessa seuraavassa sittarissa en päässyt enää palkintosijoille. Maaliskuun alun sittari-innostuksen jälkeen keskityin opettelemaan Zoomia/Rushia (mistä enemmän alla). Sittareihin palasin taas kuun lopussa, mutta tuntui siltä kuin taitoni olisivat hävinneet. En pärjännyt juuri ollenkaan - edes halvimmissa turnauksissa - mikä sai minut miettimään oliko kysymys tuurista vai taidosta.

Onko tässä nyt taidot ruosteessa vai vain epäonnekas? Vai olinko erityisen onnekas, kun voitin pari viikkoa sitten useamman sittarin? Pitäisikö pelata vieläkin varovaisemmin?

Pelasin silti tasaiseen tahtiin, mutta ilman erityistä menestystä. Toisinaan päivän - tai jopa yhden ainoan tunnin - saldo saattoi olla masentava:

Pelasin 20 min. normisittaria knock outilla. Tulin sijalle 8. Hävisin 7 $. Uutta putkeen. [Kuluu 10 min.] Pelasin 10 min. hypernopeaa sittaria. Tulin neljänneksi. Hävisin 3,5 $. Zoomia seuraavaksi. [Kuluu 20 min.] Pelasin vielä Zoomia. Hävisin ekan stäkin (2 $) nopeasti. Toisen stäkin kanssa pääsin 33 senttiä voitolle. Paska tunti. Takkiin tuli reilu 12 dollaria.

Kuukauden lopussa päätinkin, että jatkossa yritän suhtautua sittareihin samalla innolla ja jännityksellä kuin alkukuusta. Ehkä adrenaliini auttaa skarppaamaan ja tekemään parempia päätöksiä pelissä. En tosin tiedä, onko tietoinen suhtautumisen muuttaminen mahdollista. Satunnaiseen huonoon onneen sekään ei vaikuta. Pelimenestykseeni vaikuttaa tietysti myös yleinen mielen- ja vireystilanikin.


ZOOM: EPÄMÄÄRÄISEN LUPPOAJAN OIKUKAS PELIMUOTO


Oli aika hieno viisiminuuttinen!

En vain osaa Zoomia! Nyt alkaa Zoom sujua pikkasen paremmin.

Erehdyin pelaamaan taas Zoomia. Se ei todellakaan ole minun pelini! 

Zoom (PokerStarsilla) tai Rush (Full Tilt Pokerilla) on nimitys nettipokerille, jossa foldaajan ei tarvitse odottaa, että jako pelataan loppuun, ennen kuin hän pääsee uuteen jakoon. Pelaaja saa foldattuaan siirtyä heti uuteen pöytään, jossa alkaa uusi jako. Ainoastaan big blindin pelaaja joutuu odottamaan vähintään siihen asti, että oma toimintavuoro osuu kohdalle. Kyseessä on siis nopea pelimuoto - “Poker on Crack”.

Keskityin Rushin sijasta Zoomiin, koska PokerStarsilla on oma iPad-applikaationsa, mutta Full Tiltillä ei ole. iPad kulkee minulla kätevämmin mukanani kuin läppäri, joten Zoomia - ja nettipokeria ylipäätään - on kokemukseni mukaan helppo pelata iPadillä vaikka töissä kahvitunnilla, ravintolassa, sängyssä tai vaikkapa vessassa. Kerran pelasin Zoomia ollessani 4-vuotiaan tyttäreni ja hänen ystävänsä “yksinhuoltajana” illan. Se ei kuitenkaan ollut kovin optimaalinen pelikokemus, niin kuin kenttäpäiväkirjani ote osoittaa:

Ei ollut kovin hyvä pelata kun kaksi 4-vuotiasta hakkaa tyynyillä päähän. Siirryin sohvalta pöytään pelaamaan, mutta tyynysota jatkui. Onneksi ei pitkään. Ei se kyllä haitannut peliä merkittävästi. Pöydässä sain pelata suht rauhassa, vaikka möykkätaso olikin aika korkea. 

Zoom on ollut minulle vaikeampi pelimuoto kuin käteispelit tai sittarit, koska en vain ole hoksannut millaisella taktiikalla sitä pitäisi pelata. Tämä näkyy selvästi useammassa maaliskuun kommentissani:

Pelasin puoli tuntia zoomia. Hävisin sisäänoston eli 2 dollaria. Joko alan oppia, että ei ole minun pelini. Vai onko sitten, kun opin?

Jokohan nyt uskon? (Monestikohan muuten olen kysynyt tuota itseltäni?)

Pitäisiköhän ihan luvata, etten pelaa Zoomia enää?

Sinne meni viisi dollaria. Menin Zoomissa liian isoon pöytään. Klassikkovirhe.

Silti, hieman ristiriitaisesti, koen, että Zoom on yllättävän mukava pelimuoto. En vain ole osannut pelata sitä tarpeeksi hyvin. Pidän Zoomin nopeasti vaihtuvista tilanteista, mutta en silti malta kyttäillä tapeeksi hyviä kortteja ja varmaankin panostan väärin. En oikein ole tiennyt mitkä piilokortit ovat tarpeeksi hyvät, että voisi pelata käden loppuun. Noin nyrkkisääntönähän voidaan sanoa, että Zoomissa pelatut käsikortit ovat parempia kuin vaikkapa käteispeleissä. Zoomissa hyviä kortteja maltetaan odottaa, koska minuutissa ennättää saada käteensä montakymmentä korttiparia, käteispelissä vain puolenkymmentä.

Aiemmin olin myös sitä mieltä, että on ikävää pelata silloin kun ei tiedä kuinka kauan voi pelata, minuutin vai tunnin. Zoom on hyvä juuri tällaisiin hetkiin. Toki käteispeleissäkin voi aloittaa ja lopettaa melkein milloin vain, mutta ehkä Zoom on vieläkin helpompi, koska pelaaminen on yhtä virtaa.

Pelasin vielä Zoomia sängyssä. Kahdella [dollarilla] sisään. Ennätin ehkä vartin pelata ja nousin pikkasen, ehkä 2,20 dollariin.

Miksikö [taas] pelasin zoomia? Koska olin kahdestaan [tyttäreni] kanssa. [Tytär] pelasi iPadiä toisella sohvalla. Minä ajattelin, että zoomailu on sopivaa “täyttöaikaa”. Piti pelata vain n. 10 minuuttia, mutta meni ihan hyvin ja [tytärkin] viihtyi Pikku Kakkosen kanssa, joten ajattelin, että mikä jottei. Stäkki nousi 2 dollarista melkein 10 dollariin. Ajattelin, että lopetan 9 tai 10 dollarissa, mutta jotenkin tipuin 7,50 dollariin. Lopetin suht tyytyväisenä. Vaikka en olekaan erityisen voitokas, alkaa Zoom jo tuntua ihan mukavalta peliltä. 

Kulttuurintutkijan näkökulmasta Zoom on erikoinen ilmiö pokerievoluution huipulla. Ajatellaanpa sitä suhteessa “vanhan ajan” pokeriin, jota pelattiin - ainakin nostalgisissa kuvitelmissa - kaikessa rauhassa sikaria tuprutellen Villin lännen saluunoissa. Teknologisen kehityksen johdosta nykypokeristi saa pelata sata jakoa samassa ajassa kuin Doc Holliday pelasi yhden. Äkkiseltään voisikin sanoa, että leppoisa saluunameininki on kaukana Zoomista ja peli on tarkoitettu ADHD-tyypeille, mutta toisaalta tietynlainen zeniläisyyskin voi Zoomissa vallata mielen. Kun ajattelen pelin kulkua tarkemmin, se alkaa muistuttaa pilkkimistä. Pitää vain istua paikoillaan, nykiä vähän vapaa ja odotella milloin jotain tarttuu koukkuun. Sitten kun vapa värähtää, täytyy arvailla mitä pinnan alla mahdollisesti on ja kuinka “fisu” kelataan sisään niin, ettei siima katkea ja täkykin häviä syvyyksiin.

Kömpelön pilkkivertaukseni tarkoitus on ilmaista, että vaikka Zoom on nopeatahtinen peli - hurjan paljon nopeampi kuin livepokeri - sen nopeus täytyy suhteuttaa muiden pelaajien toimintaan, jota on suhteessa jaettuihin käsiin vähemmän kuin live- tai tavallisessa nettipokerissa. Pelaajat käyttävät huomattavasti enemmän aikaa odotellessaan poikkeuksellisen hyviä piilokortteja. Tällöin Zoom lähestyykin zenin mielentyhjentävää prosessia, varsinkin kun Zoomissa ei ole sosiaalista ulottuvuutta senkään vertaa kuin muussa nettipokerissa. Pelikavereiden tyylejä ei mietitä, koska pöytä ja pelaajat vaihtuvat joka jaolla.


"MASTERPULMA" KOKEILEE PELAAMISTA

Pokerikaverini suosituksesta kirjauduin PKR:n pokeripalveluun, jossa on simuloitu livepokerin pelitilaa rakentamalla kolmiulotteiselta vaikuttava pelihuone. Pelaaja saa itse muokata ihmisennäköisen avatarinsa ja seurata peliään haluamastaan kuvakulmasta. Loin jonkin verran itseni näköisen pelurin (tosin ilman silmälaseja, koska niitä ei ollut saatavissa) ja pelasin tunnin verran PKR:n virtuaalipokeria. En kuitenkaan innostunut simulaatiopelistä kovinkaan paljon, vaikka olikin ihan hauska möläytellä valmiiksi laadittuja kommentteja pelikavereille tai antaa avatarin näpräillä stäkkiään.

Hauskasta ideasta huolimatta sopivan kuvakulman löytäminen tuntui minusta vaikealta ja itse pelikin oli aika hidasta. Varmasti näihin haasteisiin löytyisi ratkaisu nopeastikin, mutta tämän lisäksi kolmiulotteinen grafiikka sai läppärini tuulettimen huutamaan niin paljon, että simuloitumisen hienous hukkui meluun. Voi olla, että jossain vaiheessa palaan PKR:lle - onhan minulla siellä pelikassa odottamassa - ihan vain sen innovatiivisen ympäristön vuoksi. Kolmiulotteisuus on ihan kiva idea ja persoonallistetut avataritkin hienoja ja todellisen oloisia, mutta toisaalta 2D nettipokeri on tarpeeksi “todellista”. 2D-pöydän minimalistisessa maailmassa nimi, kuva ja pelityyli tekevät pelaajasta tarpeeksi persoonallisen. Pelitilan symboliikasta rakentuu merkittävä kokemus pelaajapersoonineen ilman, että niitä täytyy rakentaa kolmiuloitteisiksi ihmisennäköisiksi kopioiksi.

Järjestin itselleni pelitilin myös Nordic Betille (myös nimellä “MasterPulma”) kelpo bonuksen vuoksi. En kuitenkaan moneen viikkoon päässyt tallettamaan rahaa pelitililleni, koska mäkkiläppärini selaimessa ei ollut vaadittavaa plug iniä. Tai jotain. Nordic Bet kyllä muistutteli asiasta useasti hauskoilla sähköposteilla, joissa matkittiin toisistaan erkaantuneiden rakastavaisten puhetta (tyyliin “Olet jotenkin kaukainen…”). Jopa nauhoitettu miesääni soitti minulle ja tarjoutui auttamaan talletuksessa - jota en vain ole saanut tehtyä, koska Chrome ei sallinut javaa. Lopulta sain aikaiseksi tallentaa satasen työkoneellani ja sain toisen satasen bonuksena. Jostain syystä vain en päässyt pöytään pelaamaan enkä ole jaksanut perehtyä systeemin saloihin vielä tarpeeksi, että pääsisin tuhlailemaan.


LOPUKSI: PLUSSAN PUOLELLA OLLAAN!

Poker Starsin pelitilillä nyt 77,01 USD. Kuun alussa oli 62 USD. Voittoa on siis tullut 15,01 dollaria. FTP saldoni oli kuun alussa 102,19 USD, nyt 91,37 USD. Tappiota on siis tullut 7,53 dollaria. PKR:llä ennätin tuhlata vain 0,15 dollaria. Tässä kuussa olen siis netonnut kaiken kaikkiaan 7,69 dollaria. Eli maaliskuu oli ensimmäinen pelikuukauteni plussan puolella! Vaikka aika kaukana ammattilaisuudesta vielä ollaan, on plusmerkkisellä saldolla suuri symbolinen merkitys, koska se kertoo pelitaidon kehityksestä.



Lue myös edellinen postaukseni: Helmikuu: Prof Kalma ja Dr Yulma kehittyvät





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti