tiistai 30. huhtikuuta 2013

Huhtikuu: pienillä askelilla ylös, rytinällä alas

BABY STEPS: UUSI HILLITTY TAKTIIKKA

Kuun alussa lanseerasin uuden baby steps -taktiikkani. Se tarkoittaa sitä, että pelasin usein, mutta aika lyhyitä sessioita ja kotiutin hyvinkin pieniä voittoja. Ajattelin, että pienistä puroista koostuisi suuri virta. Suunnilleen puolen kuun ajan taktiikka toimikin aika hyvin. Pelasin lyhyitä sessioita vaatimattomin tavoittein. Menin usein viidellä dollarilla sisään käteispeliin tai parilla dollarilla Zoomiin ja saatoin helposti poistua 5-20 minuutin kuluttua päästyäni parikymmentä senttiä voitolle. Toisinaan voittoa saattoi tulla dollari tai parikin.
Vaimo laittoi tytärtä nukkumaan, minä pelasin käteistä iPadillä. Vitosella sisään, 5,18 dollarilla ulos. 10 min. meni.
--- 
En malttanut olla pelaamatta vielä vähän. Klo oli n. 22:30. [Perhe] nukkumassa. Omaa aikaa. Surffailin netissä, pelasin vähän virtuaalibiljardiakin. Alkoi jo väsyttää eikä enää järkevää nettitekemistä ollut. Joten menin Zoomiin. Pelasin ehkä reilut viisi minuuttia ja nettosin dollarin. Lopetin niin, että jäin tasan kolmeen dollariin.
--- 
Pelasin vielä jotain 15-20 min. Zoomia. En oikein osaa sanoa kuinka pitkään. Panokset 0,02/0,05. Stäkkiä vitonen. Nousin jo jonnekin reilusti yli 7 dollarin, melkein kahdeksaan, mutta sitten putosin reiluun kolmeen. Lopulta pääsin just ja just yli kuuden. Tulipahan dollari voitettua. Baby steps jatkuu.
--- 
Pelasin vessassa ehkä kaksi minuuttia Zoomia mäkillä. Menin 2 dollarilla sisään, pääsin 2,19 dollariin, klikkasin “sit out next big blind” ja lopetin. Baby steps.

DRUNK BABY STEPS ALOITTAA ALAMÄEN

Eräänä viikonloppuna tulin kotiin nautiskeltuani useamman oluen kavereitteni kanssa. Olin jo menossa nukkumaan, kun sainkin ahaa-elämyksen ja päätin kokeilla mielestäni nerokkaasti nimeämääni drunk baby steps -taktiikkaa hupimielessä pienessä seilingissä. Tiesin kyllä jo ennen kuin otin iPadin käteeni, että ajatus ei ole järkevimmästä päästä, mutta toisaalta halusin myös testata kuinka peli onnistuu "rennommassa" tilassa.
Pelasin - ootas - noin viiden ravintola-annoksen jälkeen vielä Zoomia ehkä vartin. 0,01/0,02 blindeilla, 2 dollarilla sisään (max). Eka stäkki meni nollille, vaikka ennätinkin jo nousta  yli kolmeen dollariin. [Kun ostin uuden stäkin,] ajattelin, että antaa mennä, eikun mukaan taas. Onnistuin nousemaan 4 dollariin, mikä olikin tavoitteeni. Halusin päästä omilleni. Ja pääsinkin! Ehkä jos olisin ollut selvin päin, olisi ollut hyvä jatkaa, mutta nyt olin tyytyväinen, että miinusta ei tullut, tuiterissa kun pelasin. Drunk baby steps.
En kuitenkaan saanut unen päästä kiinni, joten palasin peliin:
Jessus sentään. Menin vielä 10 x isompaan Zoom-pöytään 15 dollarilla. Paniikkia! Tipuin vähän, mutta pääsin lopulta lähinnä blindien varastelulla 13 senttiä yli 15 dollarin. Se riitti. Olin onnellinen, että en hävinnyt kymppejä. Ehkä joskus toiste uudestaan.
En osaa sanoa, saivatko promillet veressä pelaamaan hyvin vain huonosti. Vaikka vaistoni ja järkeni sanoivat, että pokeri ja viina eivät sovi yhteen, halusin parin viikon kuluttua kokeilla promillepelaamista uudelleen. Olin ystävieni luona juonut noin six packin verran olutta ja kun tulin kotiin, menin pokeripöytään täynnä intoa, optimismia ja uteliaisuutta. Enää en ollutkaan  niin taidokas/onnekas.
Kännipelaamista 10 x suuremmissa pöydissä. Sisään 25 dollarilla. Eka stäkki hupeni varmaan 20 dollariin. Sitten vaihdoin pöytää. Toinen stäkki hupeni myös muutamalla dollarilla, en muista mihin. Sitten pelasin Zoomia pari pientä stäkkiä (á 2 dollaria). Tappiota tuli varmaan yhteensä 10-15 dollaria. Toisaalta aluksi oli ihan hyvä meno, sopivan rento olo pelaamiseen, mutta sitten iski väsymys enkä jaksanut keskittyä. Ajattelin, että mitäpä väliä tällä on, ei ole elämä muutamasta dollarista kiinni. Syteen tai saveen. Kaikki tai ei mitään. Tulipahan ainakin tutkimusmateriaalia.
Seuraavana päivänä en potenut fyysistä krapulaa, mutta pelikrapulaa kylläkin. Vaikka en pelannutkaan perheen säästötiliä tyhjäksi, tuntui minusta siltä, että tiukalla pelillä pikku hiljaa keräämäni pelikassa oli nyt tuhottu typerän kokeilun takia. Sain pelimorkkiksen. Samalla tavalla kuin fyysisesti krapulaisella tekee pahaa katsoa viinapulloa, minä koin useamman päivän ajan vastenmieliseksi edes ajatellakaan pokeria. Jo iPadin työpöydällä näkyvä pokeripelin pikakuvakekin sai tuntemaan inhoa. Pidinkin mieluusti viiden päivän tauon pelaamisesta. 


HÄLLÄ VÄLIÄ -MEININKI VIE MIINUKSELLE

Drunk baby steps -häviön jälkeen oli vaikea enää saada alkukuun peli-intoa takaisin. Lähdimme myös perheen kanssa Lapin matkalle, jonka aikana oli aika hankalaa pelata. Pelasin viikkolimiittini täyteen hätäisesti ja huonosti. Alkoi loppukuun alamäki. Baby steps ei enää kiinnostanut, vaan pokeri tuntui tylsältä ajan tuhlaukselta. Otin riskejä ja kokeilin isompia pöytiä, että saisin enemmän intoa peliin. Pelasin loppukuun selvästi huonommin ja löysemmin, mutta minulla oli lisäksi turhan usein huonoa tuuriakin, niin kuin seuraavasta manausten täyttämästä otteesta ilmenee:
Voi perkeleen perkele! 4 dollarilla sisään Zoomiin. Nousin yli kymmeneen dollariin. Olin jo lopettamassa kun stäkkiä oli tasan kymmenen, mutta sain flopissa suoran. Menin all in. Kaveri voitti värisuoralla. Tipuin reiluun 4 dollariin. Masennus! Voi helevetin helevetti! Olisipa ollut mahtava voittoputki. Vaan ei. Perhana mikä peli. Nousin jo mukavasti blindeja varastamalla. Saakelin saakeli. Ei mahda mitään. Taisi mennä vartti siinä. Baby steps juu fak saakeli!
Kun huono tuuri osui useamman kerran kohdalle, alkoi koko peli turhauttaa. Aloin suhtautua negatiivisesti jo pelisession aloittaessani. Luonnollisesti asenne näkyi menestyksessä.
Nukkumaan mennessä vähän Zoomia ipädillä. Eka stäkki 2 dollaria hupeni nopsasti, toinen stäkki myös.  Kolmas stäkki meni jo ihan tietoisen tiltin piikkiin. Meinasin jo mennä lopuksi isompaan pöytään, mutta sitten ajattelin, että keljuttaisi aivan liikaa hävitä kaiken lisäksi sielläkin. Siis nyt tuli 6 dollaria tappiota reilussa 20 minuutissa. En tiedä voiko tätä tiltiksi kutsua. Enemmänkin sellainen hällä-fucking-väliä -fiilis. “Mitä sitten jos rahaa menee? Pitäkää hilunne! Ei tässä plussan puolelle kuitenkaan päästä.” No, onpahan viikon pelilimiitti täynnä. Sunnuntaina olisi ilmaisturnaus, mutta enpä tiedä jaksanko pelata.
Sattumoisin töissäkin oli loppukuun ajan kiirettä ja univelkaakin oli kertynyt. Usean pelisession jälkeen kirjoitinkin kenttäpäiväkirjaani, kuinka pelaaminen tuntui turhalta ja tympeältä eikä olisi tehnyt ollenkaan mieli pelata. Tämä sai minut pelaamaan varomattomasti.  Laskusuhdanne tuntui ruokkivan itseään. 
Väsyneenä, turhautuneena, levottomana, ilman kunnon motivaatiota ja keskittymiskykyä on aivan typerää pelata. Jos stäkkiä menee, ei jaksa grindata sitä takaisin. Ajattelee, että antaa mennä vaan, mennään all in ja voitetaan kaikki takaisin tai mennään nollille.[...] En tiedä kumpi tulee ensin huono peli ja sitten tympääntyminen vai tympääntyminen ja sitten huono peli. Selvää on, että minua ei oikein kiinnosta pelata. Enää ne muutamat sentit eivät tunnu tärkeiltä. Niiden symbolinen arvo on laskenut. Ei oikein jaksa keskittyä. [...] Ehkä pitäisi myös opiskella pokeria enemmän, mutta kun en jaksa. Haluan pelata intuitiivisesti. Se taitaa tosin tarkoittaa sitä, että pysyn fisuna.
Onneksi kuun lopuksi pärjäsin hyvin sittareissa. Siitä jäi hyvä mieli, vaikka miinukselle huhtikuussa jäinkin. Pelasin neljä yhdeksän pelaajan sittaria, joista voitin yhden, toisessa tulin kakkoseksi,  kolmannessa tosin jäin kuudenneksi, mutta neljännessä sitten kolmanneksi. Sittarit toimivat laastarina parin viikon mittaisen lamakauden haavoille. Huhtikuussa tosin tuli takapakkia reilusti, yhteensä 39 dollaria. Rahallisesti summalla ei ole mitään väliä, mutta - jälleen kerran - sillä on symbolisesti paljon merkitystä. On aivan eri asia kuulua siihen kategoriaan, joka maksaa hyvien pelaajien voitot kuin olla se, joka tienaa. Maaliskuun saldo, muutama dollari plussaa, sai minut tuntemaan, että olen jättänyt aloittelijan asteen taakseni, mutta nyt tuntuu, että muuten pelaajanimeni Dr. Fisuksi.



Lue myös edellinen postaukseni:  Maaliskuu: sittareita ja Zoomia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti