Taukometodi karahti heti alkuunsa
Tapasin touko-kesäkuun vaihteessa erään puoliammattilaisen pokerinpelaajakaverini. Hän kertoi olevansa jo neljättä viikkoa pelitauolla tarkoituksenaan ladata akkuja. Hän oli lisääntyneellä vapaa-ajallaan lueskellut kirjoja ja puuhaillut niitä näitä. Illat kuulemma tuntuivat hämmästyttävän pitkiltä, positiivisessa mielessä. Hänen tarkoituksena oli palata tauon jälkeen pelipöytään entistä skarpimpana.
Minusta tuollainen virkistystauko kuulosti hyvältä, ja ajattelinkin ottaa onkeeni kaverin metodista - joskin pienemmässä mittakaavassa. Päätin, että en pelaakaan tasaisesti pitkin viikkoa, vaan ainoastaan kerran viikossa, koko nelituntisen viikkolimiittini täyteen. Tällöin voisin sitten pitää taukoa viikon tai melkein kaksi ennen seuraavan viikon pelejä. Ajattelin, että nyt vihdoin olisi myös aika testata sunnuntaiturnauksiakin, joiden pelaamista olin suunnitellut pitkin kevättä. Kun pelikertojen välillä olisi viikko, ehtisin mukavasti huilailla pelien välillä ja kerätä intoa, keskittymiskykyä ja motivaatiota seuraavaan pelisessioon.
No eihän se tietenkään onnistunut, vaan suunnitelma meni heti alussa mönkään.
Kun kesäkuun ensimmäinen viikko alkoi, en oikein saanut maanantai-iltana unta, joten pelasin pari tuntia sittareita, käteispelejä ja kokeilin vielä heads upia ensimmäistä kertaa. Hävisin yhteensä 17 euroa (pelaan Nordic Betissä euroilla). Yhdestä sittarista tipuin kolmessa minuutissa kun menin malttamattomana all in ässä-akalla (kaverilla oli ässä-kurko). Käteispelissäkin kymppi hurahti nopeammin kuin ehdin sanoa "paisti". Tyly alku herätti tylyjä ajatuksia:
Seuraavana päivänä yritin pelata tiukkaa peliä viiden euron sittarissa, mutta tipuin jo toisena. Yritin kovasti miettiä, mikä pelissäni on oikein vialla: väsymys, stressi vai keskittymiskyvyttömyys - tai ehkä silkka taidottomuus? Lopulta päädyin yksinkertaiseen diagnoosiin: kirjoitin kenttäpäiväkirjaani olevani "hullu fisu, joka syytää vihuille rahaa." Itsekritiikin rohkaiseman itsekurin varassa pelasin vielä käteispelejä vajaan tunnin verran ja erittäin tiukalla ja keskittyneellä pelillä onnistuin pysymään vaivaiset parikymmentä senttiä plussan puolella. Olin kuitenkin varovaisen optimistinen:
Viikon tauon jälkeen innokas ilta ja voittoisa loppukuu
Olisin pitänyt jopa kymmenen päivän mittaisen tauon, mutta seitsemän päivän tauon jälkeen tuli niin sopiva sauma keskittyä pelaamiseen omassa rauhassa. Tytär ja vaimo olivat nukkumassa ja minä pirteä kuin peipponen. Menin kympillä sisään käteispeleihin. Vartti tiukkaa peliä ja vähän hyvää onneakin nosti stäkkini kahteenkymppiin! Ajattelin, että nyt ollaan oikealla polulla. Sitten ehkä rohkaistuin liikaa. Luulin, että eräs bluffaaja yrittää varastaa blindini, joten menin all in kymppiparilla. Kaverilla olikin ässät taskussa, joten putosin takaisin reiluun kymppiin:
Kova peli-into kuitenkin jatkui ja pelasin sinä iltana/yönä vielä kokonaiset seitsemän sittaria: turboa, superturboa, double upia, sisäänoston vaihdellessa vitosen ja kympin välillä. Pelasin koko viikon aikalimiitin loppuun ja tuloksena oli viisi euroa voittoa. Ei käytännössä juuri mitään, mutta siitä huolimatta olin erittäin tyytyväinen siitä, että olin pelannut niin innolla ja jaksanut keskittyä hämmästyttävän hyvin, vaikka pikkutunneilla pelaaminen tapahtuikin aika lailla silmät sihrussa.
Kesäkuu oli nyt puolessa välissä ja minä vielä reilun kympin miinuksella. Onneksi loppukuu sujui paremmin kuin koskaan.
Sittariputkessa plussan puolelle
Seuraavana peli-iltana pelasin sittareita ja suosin Nordic Betin double up -muotoa, jossa pelipöydän parempi puolisko (3 ensimmäistä 6 pelaajan pöydässä) tuplaa sijoittamansa rahat. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut, kuinka sittarit ovat minulle jotenkin luonteva pelimuoto. Nyt voin lisätä, että double up on minulle erityisen luonteva sittari. Pidän jotenkin sittarin rajoista ja siitä, että kaikki aloittavat samalla stäkkimäärällä. Double upissa tykkään erityisesti siitä, että pelaajalta vaaditaan lähinnä sitä, että ei tee suurempia mokia. Siihen minunkin keskittymiskyky riittää. Tuona iltana pelasin monenlaisia sittareita yhteensä pari tuntia - ja jännää oli. Jotkut sittareista kulkivat minun osaltani kuin vuoristorata, mutta jotenkin vain pääsin kipuamaan kärkijoukkoon. Joissakin taas olin samantien stäkkimestari ja minun tarvitsi loppupelin ajan vain varoa tekemästä mitään tyhmää.
Seuraavana päivänä töissä minulla oli puolisen tuntia luppoaikaa, joten ajattelin pelata hiukan pokeria. Pari kertaa aiemminkin olin kokeillut pokeria töissä ja aina se oli tuntunut vähän epämiellyttävältä. Töissä pelkään, että joku marssii sisään huoneeseeni kesken tärkeän tilanteen tai sitten joku joka ei tiedä mitä teen työkseni, ihmettelee miksi tyyppi pelailee töissä. Tälläkin kertaa ilmassa oli samanlaista hermostuneisuutta, kun pelasin supernopeaa sittaria. Putosin pelistä toisena. Illalla pelasin taas sittaria kotona, mutta pelitila ei ollut kovinkaan hyvä. Tytär ja pokeri vaativat kumpikin huomiotani. Pokeri hävisi huomiokisan. Muistutin taas itseäni, että kannattaa pelata silloin kun sen voi tehdä omassa rauhassa.
Kun kesäkuun viimeinen peli-ilta koitti, kuukauden saldoni oli n. +10 euroa. Minulla oli siis hyvät mahdollisuudet hyvittää toukokuun toilailuni ja pitää pelit plussan puolella tässä kuussa. Umpiluinen kalloni ei kuitenkaan muistanut omaa pelitilaohjeistustani, vaan aloin taas kerran pelata käteispelejä vähän kaoottisessa tilanteessa: lomamatkalla, pienessä hotellihuoneessa, tyttären ja vaimon ollessa iltapuuhissaan. Kuukausisaldoni meni puolessa tunnissa nollille! Kiroilin taas tyhmyyttäni: miksi en pelannut sopivammassa tilanteessa enkä edes sittaria?
Kun muu perhe vihdoin meni nukkumaan, paneuduin kunnolla sittareihin. Menin yhdeksän pelaajan turbosittariin (sisään 5,50 €), jossa palkinnoille pääsi kolme parasta. Tulin toiseksi ja nettosin 8 euroa. Menin vielä samanlaiseen sittariin. Viikon peliaikalimiittiä oli vielä vartti jäljellä. Kuukauden voittosaldoni oli sillä hetkellä reilut 8 euroa, joten ajattelin, että jos en voita mitään, kuukausi jäisi silti vielä plussan puolelle. Riemukseni satuin voittamaan koko sittarin, mikä oli mainio lopetus kuukaudelle, mikä näkyy myös merkinnöissäni:
Tapasin touko-kesäkuun vaihteessa erään puoliammattilaisen pokerinpelaajakaverini. Hän kertoi olevansa jo neljättä viikkoa pelitauolla tarkoituksenaan ladata akkuja. Hän oli lisääntyneellä vapaa-ajallaan lueskellut kirjoja ja puuhaillut niitä näitä. Illat kuulemma tuntuivat hämmästyttävän pitkiltä, positiivisessa mielessä. Hänen tarkoituksena oli palata tauon jälkeen pelipöytään entistä skarpimpana.
Minusta tuollainen virkistystauko kuulosti hyvältä, ja ajattelinkin ottaa onkeeni kaverin metodista - joskin pienemmässä mittakaavassa. Päätin, että en pelaakaan tasaisesti pitkin viikkoa, vaan ainoastaan kerran viikossa, koko nelituntisen viikkolimiittini täyteen. Tällöin voisin sitten pitää taukoa viikon tai melkein kaksi ennen seuraavan viikon pelejä. Ajattelin, että nyt vihdoin olisi myös aika testata sunnuntaiturnauksiakin, joiden pelaamista olin suunnitellut pitkin kevättä. Kun pelikertojen välillä olisi viikko, ehtisin mukavasti huilailla pelien välillä ja kerätä intoa, keskittymiskykyä ja motivaatiota seuraavaan pelisessioon.
No eihän se tietenkään onnistunut, vaan suunnitelma meni heti alussa mönkään.
Kun kesäkuun ensimmäinen viikko alkoi, en oikein saanut maanantai-iltana unta, joten pelasin pari tuntia sittareita, käteispelejä ja kokeilin vielä heads upia ensimmäistä kertaa. Hävisin yhteensä 17 euroa (pelaan Nordic Betissä euroilla). Yhdestä sittarista tipuin kolmessa minuutissa kun menin malttamattomana all in ässä-akalla (kaverilla oli ässä-kurko). Käteispelissäkin kymppi hurahti nopeammin kuin ehdin sanoa "paisti". Tyly alku herätti tylyjä ajatuksia:
Mitähän tässä oikein pitäisi tehdä? Lupaukset eivät pidä, maltti ei pidä enkä osaa pelata oikein. Mistä johtui, että alkuvuonna pääsin yhdessä kuussa jopa plussan puolelle? [...] Mitenhän tässä kuussa oikein käy? Tätä menoa häviän yli 140 euroa. Pitääkö tosiaan tehdä niin, että jos tämäkin kuu menee ketuilleen, niin sitten vaan nöyrästi mikropelien pariin?
Onpahan nyt edes rahtunen evidenssiä siitä, että jos OIKEIN keskityn, niin saatan vähän voitollekin päästä. Minun tosiaankin pitää siis keskittyä, pelata rauhallisesti, tiukasti, bluffaamatta liikoja, että pääsen just ja just omilleni. Jos olisin motivoitunut ja haluaisin todella kehittyä, tätä minun tulisi opetella.
Seuraavana päivänä pelasin kympin maksimistäkillä käteispeliä, hammasta purren ja tiukempana kuin koskaan. Pelasin noin kolme varttia ja sain kasvatettua stäkkiä puolella. Hikistä hommaa se kuitenkin oli. Ei mitään löysää bluffailua, johon olin jotenkin toukokuussa lipsahtanut:
Näköjään jos vain pysyn tarkkana, en rehvastele enkä pelaa rohkeasti, jaksan olla kärsivällinen ja maltillinen, saatan hyvinkin voittaa. Mutta miten jaksaisin? Nyt taidan pitää reilun viikon mittaisen tauon, huilata oikein kunnolla ja kokeilla sitten kuinka menee samaan tyyliin. Saisinko jopa naurettavat häviöni kuitattua tiukalla pelillä?
Viikon tauon jälkeen innokas ilta ja voittoisa loppukuu
Olisin pitänyt jopa kymmenen päivän mittaisen tauon, mutta seitsemän päivän tauon jälkeen tuli niin sopiva sauma keskittyä pelaamiseen omassa rauhassa. Tytär ja vaimo olivat nukkumassa ja minä pirteä kuin peipponen. Menin kympillä sisään käteispeleihin. Vartti tiukkaa peliä ja vähän hyvää onneakin nosti stäkkini kahteenkymppiin! Ajattelin, että nyt ollaan oikealla polulla. Sitten ehkä rohkaistuin liikaa. Luulin, että eräs bluffaaja yrittää varastaa blindini, joten menin all in kymppiparilla. Kaverilla olikin ässät taskussa, joten putosin takaisin reiluun kymppiin:
Melkein meinasi mennä maku koko hommasta. Ajattelin jo, että lopetan ennen kuin tipun kymppiin, enpähän ainakaan häviäisi. Mutta sitten käteen tuli ässä-kurko. Joku tyyppi korotteli, muut foldasivat. Laitoin all in (kaverilla oli kympin verran stäkkiä). Kaveri mietti ja mietti ja tuli lopulta mukaan. Sillä oli ässä-akka. Pöytään ei tullut kummallekaan mitään. Minä voitin ja nousin yli 20 euron!!! Huh-fucking-huh! Sitten vain jarruttelin parin kierroksen ajan ja hyppäsin pöydästä ennen seuraavaa big blindia, stäkkiä 20,04 €.Onnistuneen käteispelin jälkeen olin into päällä ja menin pikkurahan (2,75 € sisään) sittariin. Onnistuin kuuden hengen jännässä kamppailussa nousemaan toiseksi ja sain omani tuplana takaisin. Sitten pelailin vähän aikaa käteistä taas, mutta hävisin pari euroa, koska pelikaverit olivat liian rohkeita enkä oikein tiennyt kuinka heitä vastaan olisi pelannut.
Kova peli-into kuitenkin jatkui ja pelasin sinä iltana/yönä vielä kokonaiset seitsemän sittaria: turboa, superturboa, double upia, sisäänoston vaihdellessa vitosen ja kympin välillä. Pelasin koko viikon aikalimiitin loppuun ja tuloksena oli viisi euroa voittoa. Ei käytännössä juuri mitään, mutta siitä huolimatta olin erittäin tyytyväinen siitä, että olin pelannut niin innolla ja jaksanut keskittyä hämmästyttävän hyvin, vaikka pikkutunneilla pelaaminen tapahtuikin aika lailla silmät sihrussa.
Kesäkuu oli nyt puolessa välissä ja minä vielä reilun kympin miinuksella. Onneksi loppukuu sujui paremmin kuin koskaan.
Sittariputkessa plussan puolelle
Seuraavana peli-iltana pelasin sittareita ja suosin Nordic Betin double up -muotoa, jossa pelipöydän parempi puolisko (3 ensimmäistä 6 pelaajan pöydässä) tuplaa sijoittamansa rahat. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut, kuinka sittarit ovat minulle jotenkin luonteva pelimuoto. Nyt voin lisätä, että double up on minulle erityisen luonteva sittari. Pidän jotenkin sittarin rajoista ja siitä, että kaikki aloittavat samalla stäkkimäärällä. Double upissa tykkään erityisesti siitä, että pelaajalta vaaditaan lähinnä sitä, että ei tee suurempia mokia. Siihen minunkin keskittymiskyky riittää. Tuona iltana pelasin monenlaisia sittareita yhteensä pari tuntia - ja jännää oli. Jotkut sittareista kulkivat minun osaltani kuin vuoristorata, mutta jotenkin vain pääsin kipuamaan kärkijoukkoon. Joissakin taas olin samantien stäkkimestari ja minun tarvitsi loppupelin ajan vain varoa tekemästä mitään tyhmää.
Seuraavana päivänä töissä minulla oli puolisen tuntia luppoaikaa, joten ajattelin pelata hiukan pokeria. Pari kertaa aiemminkin olin kokeillut pokeria töissä ja aina se oli tuntunut vähän epämiellyttävältä. Töissä pelkään, että joku marssii sisään huoneeseeni kesken tärkeän tilanteen tai sitten joku joka ei tiedä mitä teen työkseni, ihmettelee miksi tyyppi pelailee töissä. Tälläkin kertaa ilmassa oli samanlaista hermostuneisuutta, kun pelasin supernopeaa sittaria. Putosin pelistä toisena. Illalla pelasin taas sittaria kotona, mutta pelitila ei ollut kovinkaan hyvä. Tytär ja pokeri vaativat kumpikin huomiotani. Pokeri hävisi huomiokisan. Muistutin taas itseäni, että kannattaa pelata silloin kun sen voi tehdä omassa rauhassa.
Kun kesäkuun viimeinen peli-ilta koitti, kuukauden saldoni oli n. +10 euroa. Minulla oli siis hyvät mahdollisuudet hyvittää toukokuun toilailuni ja pitää pelit plussan puolella tässä kuussa. Umpiluinen kalloni ei kuitenkaan muistanut omaa pelitilaohjeistustani, vaan aloin taas kerran pelata käteispelejä vähän kaoottisessa tilanteessa: lomamatkalla, pienessä hotellihuoneessa, tyttären ja vaimon ollessa iltapuuhissaan. Kuukausisaldoni meni puolessa tunnissa nollille! Kiroilin taas tyhmyyttäni: miksi en pelannut sopivammassa tilanteessa enkä edes sittaria?
Kun muu perhe vihdoin meni nukkumaan, paneuduin kunnolla sittareihin. Menin yhdeksän pelaajan turbosittariin (sisään 5,50 €), jossa palkinnoille pääsi kolme parasta. Tulin toiseksi ja nettosin 8 euroa. Menin vielä samanlaiseen sittariin. Viikon peliaikalimiittiä oli vielä vartti jäljellä. Kuukauden voittosaldoni oli sillä hetkellä reilut 8 euroa, joten ajattelin, että jos en voita mitään, kuukausi jäisi silti vielä plussan puolelle. Riemukseni satuin voittamaan koko sittarin, mikä oli mainio lopetus kuukaudelle, mikä näkyy myös merkinnöissäni:
TULIN YKKÖSEKSI!!! 22,50 € palkintoa! Vui fak mitä grindaamista, bluffaamista, kylmähermoista toimintaa. Huh-huh. Ekana toivoin, että pääsisin edes kolmen parhaan joukkoon - tai edes 4. tai 5., koska olin alussa häntäpäässä. Sitten vaan jotenkin onnistuin. Hoksasin myös lopputaiston heads up -tilanteessa vihun pelityylistä paljonkin ja sain käytettyä sitä hyväkseni. Vihu taipui! Jeah, oh yeah! Alkuillasta vähän keljutti - tai ei niin vähääkään, mutta sitten sattui sopivat saumat. Tästä on hyvä jatkaa!Kesäkuusta tulikin tähän astisen pokeriurani voittoisin kuukausi. Nettosin Amerikan valuutaksi muutettuna ruhtinaalliset 33,87 dollaria. Kovin huimasta tuntipalkasta ei vielä ole kysymys, mutta fiiliksen nostattamisessa summa toimii kuin miljoona taalaa. Tästä asemasta on mukava jatkaa pelivuoden toiselle puoliskolle.
Lue myös edellinen postaukseni Toukokuu: itsekurin kautta isompiin pöytiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti