perjantai 30. elokuuta 2013

Elokuu: fisu menee poikki!

Nyt se sitten tapahtui…

Tuhlasin kuukausittaisen pelikassani eli sen 100 €, jota enempää en luvannut itseni tuhlata (ks. "Pelaamisen säännöt" sivulta Taustaa). Fisuilin siis itseni nollille. Menin poikki. Toisaalta nolottaa, toisaalta keljuttaa, mutta tavallaan on myös hällä-väliä -fiilis. Mietin miten oikein päädyin tähän. Kuinka jo plussan puolelle päätynyt pelaaja hävisikin yhtä äkkiä sata euroa? Kuinka en keväällä, kokemattomampana ja sähläävänä pelaajana mennyt poikki? Selitys ei ole kovin monimutkainen, mutta palataanpa ensin elokuun alkuun.

Kuun alku: myötätuulinen

Kuukauden ensimmäinen pokeri-iltani alkoi 15 dollarin ja 10 pelaajan sittarilla iPadilläni. Olin käymässä vanhempieni luona. Kesälomaa oli vielä hiukan jäljellä ja mamman lihapatojen ääressä oli leppoisa tunnelma. Pelailin ennen nukkumaan menoa omassa rauhassani. Tulin neljänneksi ja nettosin 7 $. Olin tyytyväinen, koska pelasin tarkasti ja viileästi. Tuntui, että olin ansainnut rahani. Sittarin jälkeen kokeilin vielä melko pieniä (0,02/0,05 $) käteispelejä ja sain vartissa kasvatettua parilla dollarilla stäkkiäni. Hyvä. Olin siis mukavan heinäkuun jälkeen yhä mukavassa vedossa.

Seuraavan kerran pelasin parin päivän kuluttua kotona Jyväskylässä. Vaikka olen ollut hieman syrjivä nopeita sittareita kohtaan, menin silti Nordic Betin 6 pelaajan Super Turbo -sittariin, johon pääsi maksamalla 11 €. Kaksi pelaajaa sai palkintoja. Turnaus kesti vaivaisen vartin, mutta se vartti oli yksi pokeriurani jännimmistä - ja ilahduttavimmista. Tulin ykköseksi ja enemmän kuin tuplasin sijoitukseni - nettosin kokonaiset 28 €:
Voi helevetti, että jännitti. Kun huomasin, että on saumoja kolmen parhaan joukkoon, olin jo aika varma, että tulen vähintään kakkoseksi eli palkinnoille. Sitten kun meitä oli vain kaksi, alkoi todella jännä heads up. Kaveri tuntui pelaavan yllättävän paljon varman päälle. Minulle tosin tuntui tulevan aika hyvin isoja kortteja. Anyway, tulin ykköseksi! […] Olipa hieno aloitus viikolle!
Samana iltana pelasin vielä kolme sittaria lisää ja vähän Zoomiakin. Kahdessa sittarissa en ihan päässyt palkinnoille, mutta yhdestä nettosin 9 €. Zoomissa vitosen stäkki nousi 11 $:iin vartin jälkeen. Peli-illan loputtua olin tienannut yli neljäkymmentä dollaria. Tuntui siltä, että kuukaudesta tulee mahtava.


Tasainen lasku alkaa tilttaamisella

Seuraavakin ilta alkoi mukavasti. Voitin vartissa vitosen Zoomissa ja olo oli mitä mainioin. Sitten menin Nordic Betille pelaamaan käteispeliä. Se menikin jo sitten kurjasti. Häviämisen ja keljutuksen alatyyliseen ilmaisuun voi perehtyä seuraavassa kenttäpäiväkirjamerkinnästä:
Tervemenoa, sinne meni FUCKING 20 euroa down the toilet kun pelasin perkele vähän cash gamea (0,1/0,2 €) Nordic Betillä. Koko stäkki meni. Olisi pitänyt heti lähteä pois pöydästä, koska oli sen verran kovatasoista porukkaa, mutta yritin päästä idiootti omilleni. Vuodin pelimerkkejä. Sitten kun menin pre-flopissa puolella stäkillä all in jätkäparilla, kaverilla oli ässä-kurko ja se tietenkin sai riverillä ässän. Voi faking fak! Ei auta kuin mennä isompiin pöytiin. Juuri niin, isompiin pöytiin! Tiedän, että se on ihan persiistä, mutta minä vaan haluan – haluAAAN takaisin tuskalla ja tiukalla pelillä kerätyn saldoni!!
Kaikkien ohjekirjojen vastaisesti menin vihaisena isompaan peliin vaatimaan rahojani takaisin. Osallistuin 30 dollarin ja 9 pelaajan fifty-fifty -sittariin PokerStarsilla. Kun varovaisen alun jälkeen blindit alkoivat nousta korkeuksiin, menin keskipositiosta pre-flopissa all in kädessäni akka ja kymppi. Pikkublindi lähti mukaan kakkosparilla ja sai vielä kolmannenkin kakkosen. Tipuin ja sijoituin seitsemänneksi. Kuukausisaldoni tippui miinukselle. Neljänkympin nettoamisen sijaan olinkin nyt melkein kymmenen dollaria häviöllä. Tilttaaminen sai alkaa:
Tuhlataanpa nyt sitten oikein kunnolla ja mennään vielä johonkin hypersittariin, johon voisi kympin tunkea.
Ja niin meninkin:
Tulin 9 tyypin hyperturbosittarissa sijalle 5. Vittu. Sinne meni 15 dollaria. Ajattelin, että nyt keskityn ja tulen faking ykköseksi. Ja heti alkuun olinkin ykkösenä, mutta voe voe voe, olin liian rohkea. Pelottelin tyyppejä isolla stäkilläni, mutta kaikki eivät pelänneet. No, onpahan tullut pudottua ihan saatanasti. Tänä päivänä olen hävinnyt 40 taalaa ja 20 euroa. Hienoa Jukka, hienoa! Ja lopettaahan ei voi kun putkeen on päässyt! Kokeillaanpa vielä viisi minuuttia zoomia tai rushia tai jotain faking juttua jossa voi tuhlata kaikki rahansa.
Menin vielä pelaamaan Zoomia ja onneksi sentään en enää hävinnyt, vaikka en voitanutkaan. Tiedostin oman tilttaamiseni ja halusin pitää taukoa:
Pelasin itsetuhoista rohkeaa peliä. Voitin pari dollaria. Pelasin silti rehvakasti, koska ajattelin, että ihan vittu sama ei ole mitään väliä kun on näin paljon hävinnyt. Hävitään nämäkin. Menin all in melkein missä vain. Lopulta “pääsin” nollille. Se tuntui paremmalta kuin se, että olisin tahkonnut ja voittanut muutaman säälittävän dollarin. Nyt riittää. Nyt pidän niin pitkän tauon kuin pystyn. Ainakin ensi viikon lopulle.

Muutamia kokeiluja

Pidin edellisen kerran jälkeen yli viikon tauon, mutta sitten - ehkä epäviisaasti - kokeilin PKR:n kolmiulotteiselta tuntuvaa pokeria, jossa jokaisella on omat ihmisennäköiset avatarinsa. Olin peliä jo keväällä kokeillut, mutta en oikein tykännyt siitä. Tällä kertaa olin itse asiassa iltatöissä työpäivän vähän venähdettyä. Tarkoitukseni oli mennä kuntosalille tai elokuviin, mutta ajattelinkin sen sijaan viihdyttää itseäni 3D-pokerilla kun oma läppärikin oli mukana. Menin 20 $ maksavaan fifty-fifty -sittariin, jossa oli 10 pelaajaa. Tipuin ensimmäisenä:
Yritin ottaa rauhallisesti ja otinkin, kunnes kaverin kanssa koroteltiin kilpaa. Minulla korkein suora, tyypillä väri. All in ja tipuin ekana. En ennättänyt edes 10 minuuttia pelata. Käyttöliittymäkin tuntui sekavalta. Liikaa informaatiota. Ei tullut mitään tilttiä, mutta pikemminkin sellainen olo, että ei rahalla niin väliä, kun kokeillaan miten menee. Ei aina jaksa jauhaa.
Sitten minulle alkoi jo tulla scared money -oireita, kun tajusin, että kuukausittainen häviölimiitti on lähempänä kuin koskaan. Pelkäsin rahojeni puolesta ja pelasin siksi huonosti.
Menin 5,50 euron sittariin (turbo, 6 pel, 2 parasta palk.). Oli jotenkin pirun arka olo koko ajan. Yksi tyyppi tippui ennen minua. Minä olin pelokas ja annoin kavereiden työntää minut pelistä pois. Lopulta menin idioottimaisesti nelosparilla korotuskisaan ja all in. Kaverilla oli akka-ässä ja sai muistaakseni akkaparin. Tipuin siis viidentenä, vartin jälkeen. Ajattelin pelin aikana, että kuinka noloa, jos häviän tässä kuussa sen satasen, jonka jälkeen en voi pelata samassa kuussa enää. Tuli entistä scaredimpi fiilis. [Pelin jälkeen] [m]einasin jo, että pelaan vielä vartin jotain, mutta en pelannutkaan. Ihan turhaa tässä tilassa. Meen kotiin kasvamaan.
Seuraavana päivänä yritin ajatella, että jos kerran en kykene olemaan voittoisa tässä kuussa, niin keskitytään sitten erilaisiin kokeiluihin. Siksipä päätin vihdoinkin avata tilin RAY:n nettipokeriin. Heillähän on syksyllä tulossa nettipokerin SM-turnauskin. Siirsin sata euroa pelitilille, mutta sitten huomasin, että enhän minä edes pysty pelaamaan, koska RAY:n selaimessa pelattava versio oli poissa toiminnasta määrittelemättömän ajan. RAY:llä ei myöskään ollut mäkki-yhteensopivaa ohjelmistoa. Se siitä sitten, ainakin toistaiseksi. Enpähän tuhlaa heti niitä rahoja, ajattelin kyynisesti.

RAY-yrityksen jälkeen pelailin vähän Rushia Full Tilt Pokerilla, ja peli kulkikin ihan mukavasti. Nousin vitosesta kahdeksaan dollariin aika nopeasti ja ajattelin, että näköjään kannattaa aina välillä vaihdella pelejä. Tipuin tosin kohta takaisin vitoseen ja sitten jo nukkumassa (tai ainakin sängyssä) ollut tyttäreni nousikin ja tuli höpöttelemään enkä minä hölmö malttanut mennä tauolle. Lopulta kävin laitttamassa jälkikasvun takaisin nukkumaan. Kun palasin peliin, aloin tippua lisää, aina yhteen dollariin saakka. Lopulta tipuin koko pelistä:
Ensin yritin vähän purra hammasta ja nousta. Nousinkin reiluun kolmeen, mutta ei vain jotenkin jaksanut tsempata. Menin seiskaparilla all in. Ei hassumpi veto, mutta kaveri sai säkällä jätkäparin. Sinne meni stäkki. Halusinkin vähän ulos jo.
Kokeiluluonteinen pelaaminen tosin jatkui, kun päätin mennä yhtä aikaa kahteen Rush-pöytään. Se oli melkoista ruljanssia:
Ei oikein ollenkaan ehtinyt miettiä tai tarkkailla pöytää. Toinen pöytäni tosin pärjäsi aika hyvin, meni plussan puolella, toinen taas miinuksella. Pelasin tietty tosi rohkeasti kun en ennättänyt miettiä mitään. Menin monesti all in ja porukat foldasivat. Lopulta sain nostettua miinuspöydän nolliin ja jatkoin vain yhdellä. Siinäkin tipuin välillä kahteen ja kolmeen, taisin olla yhdessäkin välillä, mutta sitten pikku hiljaa ja hurjalla all innailulla nousin jo kuuteen. Mutta meininkini oli “kaikki tai ei mitään” (tavoitteena siis kymmenen dollaria tai nolla), joten aloin tippua dollari dollarilta alaspäin, kunnes taas oli sellainen olo, että ihan sama, kunhan pääsen pois. (Se on muuten jännä: en halua oikeastaan ikinä jäädä pikkasen häviölle. Aina pitää päästä omille, muutaman euron/dollarin voitolle tai sitten hävitä kaikki.) Pääsin kuin pääsinkin nollille.

Loppukuussa pientä ryhdistäytymistä

Olin jo melkein 70 $ häviöllä tässä kuussa ja kuu oli vasta puolivälissä, joten aloin miettiä mitä vikaa asennoitumisessani oli.
Taitaa tulla tässä kuussa ensimmäistä kertaa [tänä vuonna] niin, että en pelaa kuuta loppuun saakka, kun satasen limiitti tulee vastaan. Onkin vähän sellainen olo, että tulkoot. Pitäisi saada taisteluhenkeä jostain. Taas on motivaatio hukassa. Paljon muuta mietittävää. Työtkin alkoivat ja olisi mukavampi chillailla ja pelailla silloin kun on vapaata. […] Saiskohan jossain välissä vaikka kunnon kofeiinivirkeyden ja peli-intoa, että jaksaisi vaikka sittareita vääntää pari kertaa?
Seuraavana viikonloppuna jatkoin erilaisilla peleillä ja aloin laskeskella aina kunkin session jälkeen, kuinka paljon minulla oli vielä varaa pelata ennen kuin menen poikki. Mutta voittoisatkin sessiot tuntuivat mitättömiltä, kun olin jo niin paljon miinuksella. Sitten, sunnuntai-iltana yritin kaikin voimin ryhdistäytyä ja järjestää itseni kunnon pelifiilikseen:
Menin iPadillä PS:n fifty/fifty-sittariin 15 dollarilla. Laitoin [tyttären] nukkumaan (vaikka oli [vaimon] vuoro) ja kysyin [vaimolta], voiko se hoidella mahdolliset jälkiväännöt ja menin parvekkeelle kuulokkeiden kanssa grindaamaan. Laitoin musaa soimaan, että pystyisin paremmin sulkeutumaan omaan maailmaani. Pelasin tiukasti, ainoastaan muutaman kerran varastin keskipositiosta blindejä. Lopussa kun oli vain kaksi pelaajaa jäljellä, menin flopin jälkeen kasiparilla (kädessä) all in. Kaverilla oli ässä jätkä. Mitään ei tullut [vastustajalle]. Tulin toiseksi ja voitin 33,31 $. Tulipahan taas osoitettua, että kun OIKEIN keskittyy ja tsemppaa, voi päästä tuloksille. Ei vaan aina jaksa. Tai tässä kuussa ei oikein ollenkaan.
Poikki!

Seuraavalla viikolla aloin tippua yhä lähemmäksi miinus 100 euron häviörajaa ja tavallaan sain ainakin pariksi päiväksi siitä uutta puhtia. Jos minulla oli varaa mennä enää kympin sittariin, pelasin sen todella keskittyneesti, etten vielä menisi poikki ja voisin jatkaa pelaamista. Mutta jos pääsin palkinnoille, grindausmoraalini laski saman tien enkä seuraavassa pelissä jaksanut enää tsempata, kuten seuraavista otteista ilmenee:
No ni, siinähän meni ihan kokonaiset 10 minuuttia ennen kuin tipuin ekana. Minulle kasipari ja kaverilla kymppipari [all inissä]. Niin sitä pitää fucking idiootti. Ei tainnut mennä ihan putkeen? Eikö oikein ollut hyvä meininki? Yritin vielä oikein saada musat soimaan, mutta ei auttanut, vaikka soitin Eye of the Tigeriä. Idiootti mikä idiootti. Kuinkahan suuri summa minut oikein saisi pelaamaan kunnolla? Nyt tosin oli pelitila ihan kohillaan. Muut nukkumassa, minä itse vain valveilla. Ei vaan oikein napannut. Ei jaksanut grindata. Tappiomieliala.
-- 
Nyt olen hävinnyt euroissa 87. Varaa on siis hävitä vielä 13 euroa ja sitten olen - vapaa! Sitäkö tässä nyt sitten haetaan? Ostanko itseni vapaaksi? No johan on perhana! No kokeillaan sitten.
Toisaalta hyviäkin pelikokemuksia vielä kirposi, kuten tästä 7 $ ja 10 pelaajan turbosittarin jälkeisestä kommentista näkee:
Voitin 29,03 $, 45 min. meni. Tulin perkele ekaksi! Kymmenen tyyppiä messissä! Minä pelasin kylmän viileästi. Puolivälissä peliä aloin stäkkijohtajaksi. [...] Grindasin ja grindasin, välillä bluffasin. Selkeitä, varovaisia liikkeitä. Ei riskejä - paitsi sopivasti. Muutama onnenkantamoinen pelasti. Tulipahan taas osoitettua, että kyllä sitä osaa kun vaan keskittyy. Pelitila oli oikein hyvä. Tytöt nukkumassa, yksi siideri alla, rauhallinen olo, ei nälkä, ei jano, ei kusihätä. Musaa korvissa. Tylsinä hetkinä vilkuilin vähän telkkaria, mutta vain pari sekuntia. Siinäpä se sitten oli! Nettoa tuli 22,03 $.
Pari päivää ennen kuun loppua yritin kovasti päästä skarppiin pelitilaan. Järjestin illaksi itselleni aikaa ja tilaa. Sulkeuduin kuulokkeet päällä omaan maailmaani. Menin Nordic Betille pelaamaan sittareita. Armoa (eli tuhlattavaa) taisi olla enää n. 20 dollaria. Pelasin yhteensä viisi erilaista sittaria. Pari voitin, pari hävisin. Viimeiseen sittariin sijoitin kokonaiset 35 $. Kyseessä oli 9 pelaajan turbosittari, josta palkinnoille pääsi kolme parasta. Tulin viidenneksi ja tyhjensin pelikassani ennen kuun loppua.
Ei mahda mitään. Nyt olen virallisesti poikki. Sinne menin tämän kuukauden pelikassa. Nyt ollaan siirrytty niin isoihin peleihin, että pikkukassa ei enää riitä. Tai olen sitten niin urpo, että ei usko erkkikään. Noh, onpahan tältä erää ohi. Takaisin pelin ääreen ensi viikolla. Pitääpä miettiä taktiikkaa taas. Olisiko se vaikka tasaisen tappavaan tahtiin kympin turnauksia? Miten saisi pelitilan kunnolliseksi ja pitämään aina, kun pelaa? Miten saisi terästäydyttyä, olemaan skarppina? No rahalla tietenkin. Kahellaan.

Pohdiskelua poikkimenon jälkeen

Hävisin elokuussa tarkalleen ottaen 106,30 euroa. Selvää on, että kuukausittainen pelikassani on nykyään onnettoman pieni suhteessa pelaamieni pöytien kokoon. Erään ohjeen mukaan pelikassan tulisi olla 20 x sisäänoston verran. Sadan euron kassalla pitäisi siis pelata korkeintaan 5 euron sittareita. Mutta minä pelailen jopa 20-35 euron sittareita! Siihen nähden pelikassani on kääpiö. Nähtävästi ensi kuussa pitäisi pelata vain 5 euron stäkillä. Pystynkö enää? Vai pitäisikö nostaa pelikassaa? Rikkoisin silloin lupaustani ja klassinen siirto kohti peliongelmaa. Toisaalta olen tutkija ja voisin ylevästi tieteen hyväksi niin tehdäkin. Tutkimussuunitelmathan elävät aina. Ja pelikassan nostaminen on yleistä pokerissa. Minun vaan pitäisi varmaan hallita peli paremmin ennen sellaisia siirtoja.

Sen lisäksi minulla pitäisi olla yksinkertaisesti parempi keskittymiskyky - jos haluan pärjätä. Toki minun pelimotivaationi on erilainen kuin monilla muilla. Pelaan, koska tutkin pelaamista. Minun PITÄÄ pelata vähintään neljä tuntia viikossa, tykkäsin tai en. Toisaalta pelaan myös siksi, että haluan oppia pelaamaan. Toisinaan pelaan ihan viihteen vuoksi, pikkurahallakin. Varsinkin kun olen pelannut viikottaisen tuntilimiittini loppuun eikä minun ole "pakko" pelata enää. Silloin pitkän työviikon jälkeen kortinlätkintä tuntuu yllättävän rentouttavalta.

Ehkä teen (taas?) lupauksen, että ensi kuussa satsaan erityisesti pelitilaan: en pelaa väsyneenä, en pelaa kun muita ihmisiä on ympärilläni, en syöksy isompiin pöytiin häviön jälkeen. En pelaa jos pelaaminen tympii. Yritän myös aloittaa pelivoittojen kartuttamisen niin, että minun ei tarvitse huolehtia kuukausilimiitin uhasta. Yritän kerätä pikku hiljaa pieniä voittoja vitosen sisäänostolla. Jos voitan paljon ja pelikassani nousee vaikkapa 150 euroon, niin voin vastaavasti nostaa sisäänostojani. Jos häviän, niin pienennän panoksia.

Mahtavaa olisi, jos pystyisin suhtautumaan myös pienempiin panoksiin mielekkäästi enkä etsisi motivaatiota vain isoista pöydistä. Joka tapauksessa ensi kuussa yritän päästä taas plussan puolelle - se voisi olla vaatimaton tavoitteeni. Sitä varten pitää olla entistä kurinalaisempi. 

Tuurikaan ei olisi pahitteeksi.



Lue myös edellinen postaukseni: Heinäkuu: plussan puolella jatketaan





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti