Tahkoamista Taiwanissa
Joulukuun ensimmäinen viikko meni Taiwanissa rahapeliaiheisessa konferenssissa, jossa esitelmöin Macaota koskevasta projektistamme (linkki). Pokeria tietenkin oli pelattava työmatkallakin, mutta en ollut aivan varma Taiwanin lainsäädännöstä nettipokerin suhteen. Onneksi konferenssissa oli taiwanilainen rahapelaamiseen erikoistunut lakimies. Hän ohjeisti minua ystävällisesti, että rahapelaamisesta voi saada 2-3 vuotta vankeutta Taiwanissa. Ilmeisesti hän tarkoitti rahapelien järjestämistä, mutta myös pelkkä pelaaminenkin näytti olevan laitonta saarella.
Ensin ajattelin, että taidan suosiolla siirtää pelaamistani viikolla, mutta googlailtuani enemmän asiaa, arvelin, että kiinnijäämisriskini on sen verran pieni, että voisin hyvin pelata. Itse laista en saanut tarkempia tietoja, mutta keskustelupalstoilla kerrottiin, että nettipokeria ei estetä eikä yksittäisiä pelaajia ole otettu kiinni pelaamisesta. Siispä päädyin tekemään laittomuuksia. Kun aloitin, kirjoitin kenttäpäiväkirjaani: "Jos nyt SWAT-ryhmä murtautuu huoneeseemme, niin voin yrittää selittää, että teen asiasta tutkimusta."
Pelailin kuitenkin varmuuden vuoksi pienillä panoksilla. Itse asiassa osasyynä oli myös se, että minulla ei oikein ollut rahaa pelitileilläni. Full Tilt Pokerin tili näytti nollaa, mutta minula oli FTP-pisteitä sen verran, että sain lunastettua itselleni ilmaisen yhden dollarin sittarin 9 pelaajan pöytään. En oikein jaksanut grindailla, joten tipuin vartin jälkeen pelistä ensimmäisenä. Sitten kokeilin Nordic Betiä:
Menin PKR:lle, jossa minulla oli vielä jotain reilu kymppi rahaa. Kiinnostuin sittareissa phase-pelistä. Se maksoi tosin vain 0,60 $, mutta halusinpahan kokeilla. Phasessa siis noustaan askel askeleelta kohti isompia pöytiä. Muistaakseni mahdollista on päästä jopa kahdeksalle tasolle - jos siis voittaa aina omassa pöydässä. Toiseksi ja kolmanneksi tullut pääsee ilmaiseksi kokeilemaan uudestaan. No minähän voitin kuin voitinkin. Jaksoin jauhaa kuuden pelaajan pöydässä. Taisi mennä reilusti yli tunti, ehkä puolitoista. Voitosta ei tullut rahaa tilille, vaan voin sitten milloin haluan mennä toiseen vaiheeseen. "Ihan kiva! Eikä poliisitkaan hyökänneet kesken pelin", kirjoitin muistiinpanoihini
Pelasin samalla viikolla pari tuntia lisää. Phase-peli ei edennyt, joten menin PKR:n speed-sittariin ja sen jälkeen super speed -sittariin. Ensimmäisessä tulin kakkoseksi ja toisen voitin. Pelitila oli erikoinen, sillä hieroin samalla rouvani kipeitä hartioita. Se oli itse asiassa ihan hyvää vaihtelua kynsienpureskelulle, vähän niin kuin käsissä olisi ollut stressilelu. Sillä nettosin parikymppiä.
Loppukuu Thaimaassa
Taiwanin jälkeen suuntasimme Bangkokiin, jossa minulla oli toinen konferenssi. Pelailin kämpillä PKR:n sittareita muutamana iltana. Yritin kovasti chättäilläkin pelikavereiden kanssa, koska jostain syystä se tuntuu PKR:llä kiinnostavammalta, koska pelaajilla on avatarit ja tilanne muistuttaa enemmän real life -peliä. Yritin jopa vähän suututtaa erästä kreikkalaista pelaajaa, jonka nimi oli "koukouvagia". Väänsin hänen nimeään loppuosastaan alatyylisemmäksi, mutta en onnistunut hermostuttamaan tyyppiä. Taisin vain päätyä itse pelaamaan huolimattomammin. Tarjosin myös PKR-pisteilläni virtuaalisia drinkkejä pelikavereilleni. Joku taisi kiittää, mutta sen enempää small talkini ei kiinnostanut muita.
Pelit menivät ylipäätään mukavasti, olin reilut 20 dollaria plussalla kuun puolivälissä. Huomasin myös, että olin saanut bonuksia Nordic Betin tililleni yhteensä 15 €. Kävin jossain välissä pelaamassa kaikenlaisia pelimuotoja, mutta erittäin löysästi. Päädyinkin aika nopeasti häviämään bonukseni. Eipähän tullut "oikeasti" takkiin.
Bangkokin konferenssipäivien jälkeen siirryime eteläisempään Thaimaahan lomailemaan. Asuntomme nettiyhteys oli erittäin häilyväinen. Joskus se oli tosi nopea, mutta erityisesti iltaisin käsittämättömän hidas tai ihan tukossa. Mietin, josko menisin nettikahvilaan pelaamaan, mutta koska sain selville, että Thaimaassakin nettipokerin pelaaminen on laitonta, ajattelin, että parempi pitää matalampaa profiiila. Asia itse asiassa selvisi minulle, kun yritin pelata Nordic Betillä enkä päässyt pelaamaan. Chättäsin asiasta asiakaspalvelun kanssa. He sanoivat, että Nordic Betillä "ei ole lisenssiä" Thaimaassa. Yritin selvittää millä palvelulla sitten on lisenssi maassa, kunnes tajusin, että laitontahan se on koko puuha. Mutta samoin kuin Taiwanissa, ei Thaimaassakaan pelureita juuri sakoteta, jos pelailee omassa rauhassaan. Samalla googlaillessani tajusin, että myös pokerivuoteni alun pelit Intiassa olivat nekin laittomia.
Joka tapauksessa onnistuin pääsemään iPädilläni Poker Starsiin, jossa pelailin Zoomia. Zoomia erityisesti siksi, että en uskaltanut huonolla netillä pelata pitkäkestoisia sittareita. Jos wifi katkeaa kesken Zoomin, on pelistä helppo vetäytyä. Zoom osoittautuikin alkuun rahakkaaksi valinnaksi:
Seuraava pelisessio muutaman päivän kuluttua ei sujunukaan niin hyvin, niin kuin ote kenttäpäiväkirjasta kertoo: "Voi perhanan perhanan perhanan perhanan perhana!" Pelasin nimittäin ensin hyvin huonosti, mutta sitten sain jotenkin koottua itseni ja päätettyä, että minähän pelaan nyt tarkasti ja pääsen omilleni. Kaksi tuntia siihen menikin. Olin juuri lopettamassa tyytyväisenä plusmiinus nollaan, kun sain kurkoparin käteeni. Olin vielä big blind, joten ajattelin, että nyt on hyvä näytellä pihtaria, joka roskakorteistaan huolimatta ei halua antaa sokkopanostaan muille. Kaksi muuta peliin jäänyttä korotteli, jolloin minä menin all in. Toinen heistä foldasi, mutta toinen lähti mukaan - ässäparilla! Pöytään ei tullut kummallekaan mitään lisäapua, joten kaveri vei kaiken.
Viimeinen matsi
Kuu läheni loppuaan ja samoin pokerivuoteni. Kun olin käyttänyt kuukauden peliaikani, huomasin, että nettoa joulukuusta oli kertynyt reilu kaksikymmentä dollaria. Ei huimasti, mutta olin kuitenkin symbolisesti tärkeästi plussan puolella. Jotenkin minusta kuitenkin tuntui siltä, että eihän tällaista pelivuotta voi lopettaa näin epädramaattisesti, pikkaisen vaan mukavasti plussan puolella, pienten pelien tahkoamisen jälkeen. Ajattelin, että pakko kokeilla jotain huomattavasti isompaa peliä, ikään kuin viimeistä taistoa, esimerkiksi sata taalaa maksavaa sittaria tai jotain vastaavaa.
Päätin, että pelaan yhden ison sittarin uuden vuoden aattona, ehkä jossain nettikahvilassa, jossa on vakaa verkko. En kuitenkaan malttanut odottaa aattoon, vaan loggauduin sisään PokerStarsille aatonaattona. Rouva ja tytär olivat kaupungilla ja minulla olisi vähän omaa aikaa pelata rauhassa. Sittarin sijaan pelasin taas Zoomia, netin vuoksi. Itse asiassa pelasin vuoden kalleimman session. Menin sadalla dollarilla sisään 0,5/1 $ -peliin.
Joulukuun ensimmäinen viikko meni Taiwanissa rahapeliaiheisessa konferenssissa, jossa esitelmöin Macaota koskevasta projektistamme (linkki). Pokeria tietenkin oli pelattava työmatkallakin, mutta en ollut aivan varma Taiwanin lainsäädännöstä nettipokerin suhteen. Onneksi konferenssissa oli taiwanilainen rahapelaamiseen erikoistunut lakimies. Hän ohjeisti minua ystävällisesti, että rahapelaamisesta voi saada 2-3 vuotta vankeutta Taiwanissa. Ilmeisesti hän tarkoitti rahapelien järjestämistä, mutta myös pelkkä pelaaminenkin näytti olevan laitonta saarella.
Ensin ajattelin, että taidan suosiolla siirtää pelaamistani viikolla, mutta googlailtuani enemmän asiaa, arvelin, että kiinnijäämisriskini on sen verran pieni, että voisin hyvin pelata. Itse laista en saanut tarkempia tietoja, mutta keskustelupalstoilla kerrottiin, että nettipokeria ei estetä eikä yksittäisiä pelaajia ole otettu kiinni pelaamisesta. Siispä päädyin tekemään laittomuuksia. Kun aloitin, kirjoitin kenttäpäiväkirjaani: "Jos nyt SWAT-ryhmä murtautuu huoneeseemme, niin voin yrittää selittää, että teen asiasta tutkimusta."
Pelailin kuitenkin varmuuden vuoksi pienillä panoksilla. Itse asiassa osasyynä oli myös se, että minulla ei oikein ollut rahaa pelitileilläni. Full Tilt Pokerin tili näytti nollaa, mutta minula oli FTP-pisteitä sen verran, että sain lunastettua itselleni ilmaisen yhden dollarin sittarin 9 pelaajan pöytään. En oikein jaksanut grindailla, joten tipuin vartin jälkeen pelistä ensimmäisenä. Sitten kokeilin Nordic Betiä:
Menin Nordic Betille ja otin itselleni 5 € bonuksen. Se tulee siis joskus, jos pelaan tarpeeksi. En tiedä milloin. Ei ainakaan tänään. Pelitilläni oli jotain 15 c, joten yritin mennä 11 c heads upiin, mutta kukaan ei tullut mukaan. Häivyin.
Menin PKR:lle, jossa minulla oli vielä jotain reilu kymppi rahaa. Kiinnostuin sittareissa phase-pelistä. Se maksoi tosin vain 0,60 $, mutta halusinpahan kokeilla. Phasessa siis noustaan askel askeleelta kohti isompia pöytiä. Muistaakseni mahdollista on päästä jopa kahdeksalle tasolle - jos siis voittaa aina omassa pöydässä. Toiseksi ja kolmanneksi tullut pääsee ilmaiseksi kokeilemaan uudestaan. No minähän voitin kuin voitinkin. Jaksoin jauhaa kuuden pelaajan pöydässä. Taisi mennä reilusti yli tunti, ehkä puolitoista. Voitosta ei tullut rahaa tilille, vaan voin sitten milloin haluan mennä toiseen vaiheeseen. "Ihan kiva! Eikä poliisitkaan hyökänneet kesken pelin", kirjoitin muistiinpanoihini
Pelasin samalla viikolla pari tuntia lisää. Phase-peli ei edennyt, joten menin PKR:n speed-sittariin ja sen jälkeen super speed -sittariin. Ensimmäisessä tulin kakkoseksi ja toisen voitin. Pelitila oli erikoinen, sillä hieroin samalla rouvani kipeitä hartioita. Se oli itse asiassa ihan hyvää vaihtelua kynsienpureskelulle, vähän niin kuin käsissä olisi ollut stressilelu. Sillä nettosin parikymppiä.
Loppukuu Thaimaassa
Taiwanin jälkeen suuntasimme Bangkokiin, jossa minulla oli toinen konferenssi. Pelailin kämpillä PKR:n sittareita muutamana iltana. Yritin kovasti chättäilläkin pelikavereiden kanssa, koska jostain syystä se tuntuu PKR:llä kiinnostavammalta, koska pelaajilla on avatarit ja tilanne muistuttaa enemmän real life -peliä. Yritin jopa vähän suututtaa erästä kreikkalaista pelaajaa, jonka nimi oli "koukouvagia". Väänsin hänen nimeään loppuosastaan alatyylisemmäksi, mutta en onnistunut hermostuttamaan tyyppiä. Taisin vain päätyä itse pelaamaan huolimattomammin. Tarjosin myös PKR-pisteilläni virtuaalisia drinkkejä pelikavereilleni. Joku taisi kiittää, mutta sen enempää small talkini ei kiinnostanut muita.
Pelit menivät ylipäätään mukavasti, olin reilut 20 dollaria plussalla kuun puolivälissä. Huomasin myös, että olin saanut bonuksia Nordic Betin tililleni yhteensä 15 €. Kävin jossain välissä pelaamassa kaikenlaisia pelimuotoja, mutta erittäin löysästi. Päädyinkin aika nopeasti häviämään bonukseni. Eipähän tullut "oikeasti" takkiin.
Bangkokin konferenssipäivien jälkeen siirryime eteläisempään Thaimaahan lomailemaan. Asuntomme nettiyhteys oli erittäin häilyväinen. Joskus se oli tosi nopea, mutta erityisesti iltaisin käsittämättömän hidas tai ihan tukossa. Mietin, josko menisin nettikahvilaan pelaamaan, mutta koska sain selville, että Thaimaassakin nettipokerin pelaaminen on laitonta, ajattelin, että parempi pitää matalampaa profiiila. Asia itse asiassa selvisi minulle, kun yritin pelata Nordic Betillä enkä päässyt pelaamaan. Chättäsin asiasta asiakaspalvelun kanssa. He sanoivat, että Nordic Betillä "ei ole lisenssiä" Thaimaassa. Yritin selvittää millä palvelulla sitten on lisenssi maassa, kunnes tajusin, että laitontahan se on koko puuha. Mutta samoin kuin Taiwanissa, ei Thaimaassakaan pelureita juuri sakoteta, jos pelailee omassa rauhassaan. Samalla googlaillessani tajusin, että myös pokerivuoteni alun pelit Intiassa olivat nekin laittomia.
Joka tapauksessa onnistuin pääsemään iPädilläni Poker Starsiin, jossa pelailin Zoomia. Zoomia erityisesti siksi, että en uskaltanut huonolla netillä pelata pitkäkestoisia sittareita. Jos wifi katkeaa kesken Zoomin, on pelistä helppo vetäytyä. Zoom osoittautuikin alkuun rahakkaaksi valinnaksi:
Siirsin siis PS:n tyhjnetyneelle tililleni 100 $, otin iPadin haltuun kapinoivalta tyttäreltä ja aloin pelata Zoomia. […] Pelasin ekana ihan pienintä pöytää ja nousinkin jonnekin vitoseen (2 $ sisäänosto). Urheilin kuitenkin itseni nollille. Sitten tein niin kuin ääliön pitääkin, menin isompaan pöytään (0,02/0,05 $) vitosella. Se osoittautu yllättävän hyväksi ideaksi. Tavoitteeni oli tietenkin voittaa omani takaisin. Pääsinkin seiskaan jossain vaiheessa, ylikin, mutta sitten tipuin taas, huomattavasti alle. Sitten kun viimein pääsin seiskaan, otin minuutin mittaisen hengähdystauon ja mietin mitä teen. […] Päätin, että jatkan pelaamista nyt enkä esim. huomenna, koska nyt minulla oli ison stäkin etu.
Seiska nousikin aika hyvin, tosin aika lailla sahaten, kymppiin ja ylikin, sitten kahteen kymppiin, ja lopulta muutaman peräkkäisen all in -vedon jälkeen yli kolmenkympin. Sitten muu perhe tulikin kotiin ja oli aika lopettaa, kynnenjälet kämmenissä - oli nimittäin sen verran jänniä vetoja.
Seuraava pelisessio muutaman päivän kuluttua ei sujunukaan niin hyvin, niin kuin ote kenttäpäiväkirjasta kertoo: "Voi perhanan perhanan perhanan perhanan perhana!" Pelasin nimittäin ensin hyvin huonosti, mutta sitten sain jotenkin koottua itseni ja päätettyä, että minähän pelaan nyt tarkasti ja pääsen omilleni. Kaksi tuntia siihen menikin. Olin juuri lopettamassa tyytyväisenä plusmiinus nollaan, kun sain kurkoparin käteeni. Olin vielä big blind, joten ajattelin, että nyt on hyvä näytellä pihtaria, joka roskakorteistaan huolimatta ei halua antaa sokkopanostaan muille. Kaksi muuta peliin jäänyttä korotteli, jolloin minä menin all in. Toinen heistä foldasi, mutta toinen lähti mukaan - ässäparilla! Pöytään ei tullut kummallekaan mitään lisäapua, joten kaveri vei kaiken.
"Mikä romahdus loppumetreillä! Tästä illasta tuli takkiin 17 $! Minkäs teet. Kurkoparia ei voi jättää käyttämättä. Mutta onpa kohtalon ivaa, suorastaan vittuilua. Noh, tulipahan pelattua. Ja nousu 2 dollarista oli kyllä aika hieno, vaikka oli aika kovaa sakkia. "
Viimeinen matsi
Kuu läheni loppuaan ja samoin pokerivuoteni. Kun olin käyttänyt kuukauden peliaikani, huomasin, että nettoa joulukuusta oli kertynyt reilu kaksikymmentä dollaria. Ei huimasti, mutta olin kuitenkin symbolisesti tärkeästi plussan puolella. Jotenkin minusta kuitenkin tuntui siltä, että eihän tällaista pelivuotta voi lopettaa näin epädramaattisesti, pikkaisen vaan mukavasti plussan puolella, pienten pelien tahkoamisen jälkeen. Ajattelin, että pakko kokeilla jotain huomattavasti isompaa peliä, ikään kuin viimeistä taistoa, esimerkiksi sata taalaa maksavaa sittaria tai jotain vastaavaa.
Päätin, että pelaan yhden ison sittarin uuden vuoden aattona, ehkä jossain nettikahvilassa, jossa on vakaa verkko. En kuitenkaan malttanut odottaa aattoon, vaan loggauduin sisään PokerStarsille aatonaattona. Rouva ja tytär olivat kaupungilla ja minulla olisi vähän omaa aikaa pelata rauhassa. Sittarin sijaan pelasin taas Zoomia, netin vuoksi. Itse asiassa pelasin vuoden kalleimman session. Menin sadalla dollarilla sisään 0,5/1 $ -peliin.
Olin aivan hullun jännittynyt. Big blindkin oli kokonaisen dollarin! Mietin, että mitä teen, kun kaveri korottaa vaikkapa vitosella? Kuinka uskallan lähteä mukaan sellaisilla panoksilla? Hävisinkin alkuun monta blindiani, koska en yksinkertaisesti uskaltanut tehdä mitään. Sitten kokosin itseni ja ajattelin, että pakko tässä on alkaa hommiin. Yritin suhtautua peliin ikään kuin minulla olisi 50-100 kertaa pienemmät panokset. Pääsinkin pari dollaria yli satasen ja yhdessä jaossa jopa yli 150 dollariin! Hihkuin itsekseni. Olin pelannut vasta viitisen minuuttia ja olin yli 50 $ plussan puolella! Uskomatonta!
Teki mieli lopettaa ja ottaa rahat kotiin saman tien. Mutta toisaalta en halunnut. Halusin jatkaa, voittaa reilusti tai hävitä kaikki, saada tuntuvan lopun pelivuodelle. "Kunnolla kultaa tai täysillä turpiin." Ei ollut yllätys, että jälkimmäinen tuli kohtalokseni. Hävisin koko satasen. Olisi ollut mahtava saada riemuvoitto vuoden lopuksi, mutta ei. Suostuin suht hyvillä korteilla pari kertaa korotuskilpailuun ja hävisin. Hävisin yhden all inin suorallani, kun kaverilla oli väri. Tipuin viiteenkymppiin ja lopulta kymppiin. Sitten aloin mennä all in. Ja nollillehan se meni.
Tuntui hurjalta hävitä 100 taalaa vartissa. Vaikka miten olin suhtautunut summaan pelimerkkeinä, jotka on tarkoitettu tuhlattavaksi, en pystynyt silti täysin kylmänä kokemaan häviötä. Viidessätoista minuutissa koin pokerivuoteni vilistävän kiteytetysti silmissäni. Kuinka moni sessio olikaan mennyt juuri näin: tarkkaa pelaamista aluksi, kohtalainen voitto, jota seuraa reilua/aggressiivista peliä päätyen pariin häviöön ja pyrkimykseen päästä omilleen. Lopulta tulee hällä väliä -meininki. Ajattelen, että kaikki tai ei mitään.
Pelit on pelattu
Nyt pelivuoteni on ohi. Kokeilu on ollut kiinnostava. Niin kuin pokeritutkija Jussi Palonen sanoi, kun häneltä kysyttiin kuinka paljon pokerissa on tuuria ja paljonko taitoa. Hän sanoi, että pokeri on 100 % taitopeli. Sitä se tosiaan on. Taidokkaat pelaajat pelaavat niin, että tuuri ei heihin vaikuta. He minimoivat sen vaikutuksen. Kun pelaa miljoonia käsiä, ei kysymys enää ole tuurista, vaan taidosta ja tilastotieteestä. Minä olen ehdottomasti tuuripelaaja, jolla on vasta hippunen taitoa. Jos oikein keskityn, rauhoitun ja asennoidun, voin pelata muita aloittelijoita vastaan voitokasta peliä. Yleensä en jaksa. Yleensä keskittymiseni herpaantuu tai haluan pelistä jännempää. Jännyyttä saa panostamalla enemmän ja useammin - tai pelaamalla useampaa pöytää. Joskun jännityksen lisäksi saa palkinnoksi myös rahaa.
Jos on yhtä laiska opiskelemaan kuin minä olen (en lukenut yhtään pokeritaito-opasta vuoden aikana, vaan korkeintaan muutaman vinkin sieltä täältä), on todennäköistä, että peli jää miinukselle. Miinukselle se saa toki jäädäkin, sillä pitäähän huvista maksaa. Ehkä joskus vielä innostun opiskelemaan paremmin pokerin saloja, mutta on vaikea kuvitella, että minulla olisi koskaan niin paljon kärsivällisyyttä, mielenlujuutta ja motivaatiota saavuttaa tila, jossa voisin olla reilusti voittoisa pokerin pelaaja. Mutta jotkut harvat pystyvät siihen ja heille nostan hattua. He pystyvät käyttämään logiikkaansa, psykologista silmäänsä, viileitä hermojaan ja mukautumiskykyään niin, että he voittavat ne, jotka eivät samaan pysty. Pokeri onkin selkeä meritokratia, darvinistinen systeemi, jossa pitkällä aikavälillä ainoastaan taito ratkaisee. Ne joilla taitoa ei ole, saavat rahan sijaan jännitystä. Koko rahan edestä.
Tuntui hurjalta hävitä 100 taalaa vartissa. Vaikka miten olin suhtautunut summaan pelimerkkeinä, jotka on tarkoitettu tuhlattavaksi, en pystynyt silti täysin kylmänä kokemaan häviötä. Viidessätoista minuutissa koin pokerivuoteni vilistävän kiteytetysti silmissäni. Kuinka moni sessio olikaan mennyt juuri näin: tarkkaa pelaamista aluksi, kohtalainen voitto, jota seuraa reilua/aggressiivista peliä päätyen pariin häviöön ja pyrkimykseen päästä omilleen. Lopulta tulee hällä väliä -meininki. Ajattelen, että kaikki tai ei mitään.
Pelit on pelattu
Nyt pelivuoteni on ohi. Kokeilu on ollut kiinnostava. Niin kuin pokeritutkija Jussi Palonen sanoi, kun häneltä kysyttiin kuinka paljon pokerissa on tuuria ja paljonko taitoa. Hän sanoi, että pokeri on 100 % taitopeli. Sitä se tosiaan on. Taidokkaat pelaajat pelaavat niin, että tuuri ei heihin vaikuta. He minimoivat sen vaikutuksen. Kun pelaa miljoonia käsiä, ei kysymys enää ole tuurista, vaan taidosta ja tilastotieteestä. Minä olen ehdottomasti tuuripelaaja, jolla on vasta hippunen taitoa. Jos oikein keskityn, rauhoitun ja asennoidun, voin pelata muita aloittelijoita vastaan voitokasta peliä. Yleensä en jaksa. Yleensä keskittymiseni herpaantuu tai haluan pelistä jännempää. Jännyyttä saa panostamalla enemmän ja useammin - tai pelaamalla useampaa pöytää. Joskun jännityksen lisäksi saa palkinnoksi myös rahaa.
Jos on yhtä laiska opiskelemaan kuin minä olen (en lukenut yhtään pokeritaito-opasta vuoden aikana, vaan korkeintaan muutaman vinkin sieltä täältä), on todennäköistä, että peli jää miinukselle. Miinukselle se saa toki jäädäkin, sillä pitäähän huvista maksaa. Ehkä joskus vielä innostun opiskelemaan paremmin pokerin saloja, mutta on vaikea kuvitella, että minulla olisi koskaan niin paljon kärsivällisyyttä, mielenlujuutta ja motivaatiota saavuttaa tila, jossa voisin olla reilusti voittoisa pokerin pelaaja. Mutta jotkut harvat pystyvät siihen ja heille nostan hattua. He pystyvät käyttämään logiikkaansa, psykologista silmäänsä, viileitä hermojaan ja mukautumiskykyään niin, että he voittavat ne, jotka eivät samaan pysty. Pokeri onkin selkeä meritokratia, darvinistinen systeemi, jossa pitkällä aikavälillä ainoastaan taito ratkaisee. Ne joilla taitoa ei ole, saavat rahan sijaan jännitystä. Koko rahan edestä.
Lue myös edellinen postaukseni Marraskuu: sata taalaa pakkasella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti